Ehkä minä - maailman laiskin esittelynkirjoittaja - saan jotakin aikaankin. Enkä edes kirjoittanut tätä kello kolmesta päivällä kello puoli yhteen yöllä.
Nimi: Nettinimenäni käytän ihan
Spyroa, mutta oikeassa elämässä minut tavoittaa nimellä
Laura.
Sukupuoli: Tyttö, nainen tai jokin muu sanan synonyymi.
Ikä: Olen tällä hetkellä
14 vuotta, mutta täytän 15 elokuun 24. päivä.
Yhteydenotto: Minut saa kiinni sähköpostista spyro94[at]luukku.com, sekä
Aeriksen ja
Joikun vieraskirjoista.
Ulkonäkö:Olen blondi, jonka hiukset ylettyvät hiukan harteiden alapuolelle. Omistan melko suuret, siniset silmät, ja kaksi mustaa palloa - eli toisinsanoen kulmakorun - vasemmassa kulmassani. Olen myös melkoisen lyhyt, noin 162 senttimetriä, ja ruumiinrakenteeltani voisin sanoa olevani erittäinkin laiha ja ruipelo.
Yleensä päälläni näkee yksivärisiä, iloisen värisiä, esimerkiksi keltaisia ja vihreitä pitkähihaisia paitoja, ja melko löysät, todellakin rikkinäiset, ja silvotut farkut. Meikkiä käytän silloin tällöin, aina silloin kun jaksan meikata, ja silloinkin olen laittanut vain ripsiväriä, ja vetänyt silmienrajauskynällä pienet viirut silmäkulmiin. (tiedäthän, sillätavalla kivasti :>) Jalassa minulla on yleensä eriparisukat ja matalat, keltaiset kengät, joita vaalin erityisesti. Kulmat olen yleensäkin nyppinyt, ja piirtänyt ruskealla
Luonne:Luonteeltani olen ujo ja hiljainen hiipparoitsija, joka ei tosiasiassa halua jäädä yksin. Inhoan yksinjäämistä, mutta ujouteni takia jään usein niiden räväkämpien tyyppien varjoon, enkä uskalla nostaa itseäni esiin. Kuitenkin minusta löytää usein hyvän kaverin, joka ei varmasti kerro mitään asioita eteenpäin - ei melkeimpä edes niitä, joita saisi kertoa.
Minut saa suuttumaan melko helposti. Silloin sanon asiani sähäkästi, ja ehkäpä murjotan hetken aikaa. En kuitenkaan ole pitkävihainen, vaan pian pyytelen jo anteeksi sydämeni kyllyydestä. Minussa on myös todella vahva herkkä puoli. Herkistyn todella helposti, eikä minun itkettämisenikään kovin vaikeaa ole. Ja mikä kiinnostavinta - poden jonkinmoista leirikammoa - en siis vain kykene yöpymään leireillä yhtäkään yötä.
Hoitoponi: Holmes Ossving vai sanoisinko, Viski.
Kun näin Viskin ensimmäistä kertaa, olin heti aivan rakastunut tuohon poikaan - kuriton ja jääräpäinen - voiko parempaa ollakaan? Luonteen lukaistuani rakastuin poniin vieläkin enemmän. Vaikka tuo olisi kuinka nauris, tai mikä tahansa muu juures tai vihannes, tuntuu se silti juuri sellaiselta unelmaponilta, kuin halusinkin.
Jos Viskistä pitäisi jotain huonoa sanoa, (selkäänpuukottaja!
) niin sanoisin, että poika on välillä tosiaan ehkä hiukan liikaakin nauris, ja omapäinen. (Ja näin huomaamme, että naurispäätä ei ole lainattu ylläpidon tekstistä.)
Pääsivu 
