MANEESIRATSASTUSTA 11. joulukuuta 2008
''Laku, ole kunnolla!'' komensin risteytysponia, joka venkoili ja singahteli suuntaan tai toiseen minun taluttaessani sitä maneesiin. ''Ole nyt kiltti..'' huoahdin pettyneenä. Laku ei yleensä ollut tuommoinen vastarannan kiiski, nyt se kuitenkin tuntui haastavan riitaa joka aiheesta. Suljin maneesinovet perässäni ja vein Lakun kaartoon. Kiristin satulavyötä ja ponnistin itseni kevyesti melko pienen hevosen selkään. Heti kun Laku tajusi, että oli kyse maneesiratsastuksesta, se rauhoittui ja alkoi tonkia turvallaan maneesin hiekoitusta. Hymähtäen taputtelin sitä kaulalle ja annoin sille luvan lähteä. Maneesissa oli synkkää ja tyhjää, mutta ori ei ollut saanut pitkiin aikoihin liikutusta joten energiat oli ainakin puolitettava.
''Maisk! Ravi!'' huudahdin hiljaisuuden keskeltä ja annoin pienen kosketuspohkeen. Laku siirtyi kuin unelma raviin ja minä vastoin päätin harjaannuttaa harjoitusraviani. Lakulla se tosin oli yllättävän helppoa, helppo ratsu kun oli. Keinahtelin risteytysponin satulassa tehden kaikenmaailman kuvioita maneesissa. Laku näytti tottelevan todella hyvin, se asettui ja taipui täysin mieleni mukaisesti. Juuri ennen kuin tallipoika livahti Pennynsä kanssa maneesiin, siirryin kevyeeseen raviin - se koituikin onnekseni, sillä oripoika ryntäsi maneesin päästä toiseen säikähtäessään toista ratsukkoa. ''Heeei, Laku. Ei meitä nyt säikähdellä saa. Aiheutat pysyviä vammoja ratsastajalles'', Santtu puuskahti ja virnisti minulle. ''Pöljä poika, niin olen aina sanonut'', henkäisin ja rauhoittelin Lakua. Siirsin sen takaisin kevyeeseen raviin, tallipojan ottaessa mallia. ''Mitens sulla on päivä mennyt? Katselin, että tänään olis sun iltaruokinta vuoro'', sanoin Santulle ja käänsin Lakun keskiympyrälle. ''Hyvin on mennyt, Pennyllä tosin on hirvee känkkäränkkä päivä taas vaihteeks'', Santtu huomautti ja ojensi jälleen tammaa, joka heitti komean pukin ilmassa. ''Joo, huomasin että tälläkin oli vähän huonompi päivä tänään - tosin kun päästiin maneesiin oli taas ihan kunnolla'', hymähdin ja annoin Lakulle ehkä hieman epäselvät laukkapohkeet. ''Mä laukkaan täs keskiympyräl, varo'', huomautin pojalle ja annoin uudestaan pohkeet herran kiihdyttäessä vain kiitoraviin. ''Maisk! Laukka!'' huudahdin orille, joka nosti pian täysin unelmalaukan. ''Se laukkaa ihan himo nätisti!'' Santtu huudahti ravatessaan Pennyllä uraa pitkin, varoen meitä. ''Huomaan, tosin on aika työlästä pitää se näin hyvässä temmossa'', huokaisin raskaasti ja venklasin vielä hetkisen laukan parissa. Hetken kuluttua siirsin sen raviin ja taputin sitä kaulalle. Jäähdyttelin sitä hetken ravissa kunnes siirsin käyntiin ja vaihdoin suuntaa. ''Mennääks mettään kävelee lopuks, nyt?'' talliorjapoika kysyi minulta ja heilautti päätään maneesinovea kohti. ''Mennään vaan'', hymyilin ja huomasin, että Santtu oli jo kiivennyt pois ratsunsa selästä aukasemaan ovia. Metsässä käveleminen sujui täysin kommelluksitta, lukuunottamatta pientä Pennyn pukkisarjaa.
Ja nyt varmasti ihmettelet, miten mulla oli tälle tarinalle aikaa. Okei, en ole pitkään aikaan Lakua hoitanut joten tää oli vain nopea aamuratsastus. Yritän sen tuntitarinan piakkoin väsäillä netin pimahduksen uhalla.
Pääsivu 
