Lokakuu 2008: esteidenrakennustalkoot!

Harmaan syyspäivän häivyttämiseksi ajattelimme roiskia Vaajaan hieman väriä; maalaamme ja nikkaroimme uudet esteet maneesiin ja kentälle! Kaikki hoitajat ovat ehdottoman (ja toivottavan) tervetulleita suunnittelemaan ja toteuttamaan villeimpienkin unelmiensa esterataa Vaajan maneesiin..

Tallin oman hoitajaporukan ja ylläpitojengin (Janna, Pauliina & Mikko) lisäksi paikalla on tavattavissa myös Jannan avopuoliso Pete (siniset silmät, pitkä musta tukka, tatuointeja, musta huumorintaju) ja tämän pikkuveli Henkka (15-vuotias, irokeesi, huulikoru, erittäin hyvä piirtäjä), ihan vain avustamassa vaikka eivät hevosista niin pidäkään.



Kauanko tempaus on voimassa?
Niin pitkään kuin osallistujat vain haluavat.

Paljonko tästä saa hoitaja pisteitä? Entä saako jotain muuta?
Jos kirjoittaa tarinan ja tekee estekoneella kuvan: automaattisesti 15
Jos tekee kuvan estekoneella: automaattisesti 5
Allekirjoitukseensa hoitaja saa pienen "Estetalkoomestari"-bannerin ja omaan profiiliin merkinnän osallistumisesta.
Paras este ja paras tarina palkitaan tallishopin tuotteilla!

Miten ja mihin tarina kirjoitetaan?
Tarina kirjoitetaan poikkeuksellisesti tähän topickiin, ja kuva suunnittelemastasi esteestä liitetään myöskin tähän. Kaikkia yo. hahmoja (Janna, Pauliina, Mikko, Pete, Henkka) saa ja pitääkin käyttää tarinassa, käytä runsaasti mielikuvitusta ja huumorintajua! Tänne siis aivan normaali pikku tarina esteiden näpertelystä

Päivän kulku: (ajat karkeita noin-aikoja)

• klo 11.00 kokoonnumme Vaajan maneesissa; esteiden kantoa kentälle, riehumista, tutustumista muihin..
  
• klo 12.45 mennessä esteet suurin piirtein suunniteltu ruutupaperille
  
• klo 12.45 - 13.00 kahvitauko, teetä + kahvia + mehua ja Henkan (!!) leipomaa törkeän hyvää mustikkapiirakkaa
  
• 13.00 > esteiden nikkarointia ja maalausta

Mihin laitan kuvat?
Vaikka Photobucketiin tai johonkin vastaavaan palveluun, linkitä sitten suoraan tänne. Keksi esteellesi myös nimi jos vain pää toimii.

TÄRKEINTÄ PÄIVÄSSÄ ON HAUSKANPITO JA UUSIIN IHMISIIN TUTUSTUMINEN!
KÄYTÄ MIELIKUVITUSTA JA HUUMORINTAJUA TARINAA KIRJOITTAESSASI!

Osallistuneet:
Jossu - kuva & tarina & 15 / Hypnoosioseinä
Annika - kuva & tarina & 15 / Viherhirmu-este
wanze - kuva & tarina 15 tilille heti kun saa hoitsun / Mustapunaeste
Noona - kuva & tarina & 15 / Possut jotka fanittaa possuja-este
Santtu - kuva & tarina & 15 / Sininen Vaaja-este
riella. - kuva & tarina & 15 tilille heti kun saa hoitsun / Este

Hypnoosioseinä - este
Olin tallilla jo puoli yhdellätoista verhoutuneena paksuun huppariin ja farkkuihin, hytisin kylmässä tuulessa mutta sain hymyn pidettyä huulillani. Kykin vähän yli vartin maneesin edessä ennen Jonnan ja muiden saapumista, muutkin seurasivat pian esimerkkiä ja valuivat myöskin maneesille. Moikkasin jokaista mutta vain muutama vastasi, kohautin vaan harteitani ja jätin heidät omaan arvoonsa. Lyöyttäydyin heti alussa muutaman ennestään tuntemattoman ikäiseni tytön joukkoon ja esittäydyin iloisena, silloinhan teki parhaan ensivaikutelman! Kannoimme puomeja ja muita esteenrakennustarvikkeita ja puhuimme lujaan ääneen. Ei kesänyt kauaa kun kolmen porukkamme nauroi lujaan ääneen ja pervot vitsit lentelivät, ehdimmepä jopa katsoa kuka kantoi enemmän puomeja kerralla, ja tietysti minä voitin yhdellä puomilla. Kun meille annettiin kynät ja paperit hiljenivät ihmiset kummasti ja keskittyivät kieli keskellä suuta luomaan voittoteoksen. Itse aloitin piirtämällä paperille karkeasti muutaman viivan josta pikkuhiljaa alkoi muodostua helposti toteutettava mutta aika erikoinen teos jonka värit sointuivat Vaajan väreihin. Sain piirrokseni valmiiksi viimeisten joukossa sillä perfektionistina halusin jokaisen viivan olevan tismalleen paikallaan, unohdin jopa sen että ihoni oli kananlihalla ja hampaani kolisivat. Tauko olikin paikallaan ja kaikki tungeksivat hakemaan itselleen syötävää ja juotavaa iho vitivalkoisena mutta leveä hymy kasvoillaan. Kaadoin itselleni ison mukillisen kahvia ja sain jopa palan hyvän näköistä piirakkaa, seuraava vartti sitten keskityttiin puhumaan lujaan ääneen ja tyhjentämään tarjoilupöytä. Siirryin kuitenkin nikkaroimaan estettäni valmiiksi hyvin mielin sormet syyhyten. Siinä menikin sitten ihan mukavasti aikaa kun vuoroin asettelin puomeja ja maalasin niitä, kiitin itseäni siitä että olin ottanut vanhat vaatteet päälle sillä myös minä sain osani maaliroiskeista. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja nimesin sen hypnoosioseinäksi, mielikuvitukseni oli selkeästi jäätynyt kylmän ilman mukana pois. Esteellä kelpaisi kuitenkin olla mukana kilpailussa, siitä olin tyytyväinen!

Freak kirjoitti:

Hypnoosioseinä - este
Olin tallilla jo puoli yhdellätoista verhoutuneena paksuun huppariin ja farkkuihin, hytisin kylmässä tuulessa mutta..

Jee jee, hyvä Jossu, oot mukana!

Viherhirmu-este by Annika

Saavuin tallille tavoistani poiketen ajoissa, sillä olin ehtinyt jo aikaisempaan bussiin, kuin ajattelin. Kello olikin vasta varttia vaille yksitoista, joten jouduin odottelemaan hetken maneesissa porukoita. Olin varustautunut maalaamiseen pukemalla päälleni risaissimat pillifarkkuni ja paksun ruskean hupparin. Kaulaani olin kietonut vaaleanvihreän kaulahuivin, joka kulki näppärästi hupparin hupun alta. Kaapista oli löytynyt myös vanhat sormikkaat kätösiini, jotka palelivat helposti. Olin suunnitellut jo illalla yhden esteen valmiiksi paperille ja odottelin innoissani, että pääsisin toteuttamaan suunnitelmani.

Vähän yhdentoista jälkeen hoitajat ja muu talkooväki kokoontuivat iloisesti rupatellen maneesiin. Pauliina piti kuria porukkaan korottamalla ääntään melun yli ja alkoi selittämään pitkästi päivän ohjelmaa. Puolivälissä Janna otti ohjat käsiinsä, jotta päästäisiin Pauliinan höpinöiltä asiaankin. "Tuolta toisesta päästä löytyy esteet, ne täytyis saada kannettua kentälle. Kukin kantakoon yhden esteen näin alkuun ja myöhemmin haetaan sitten lisää", Janna selosti napakasti. Porukka alkoi reippaasti hommiin, vaihtaen samalla viikon kuulumisiaan tuttujen kanssa ja esitellessään itseään uusille naamoille. Esteiden kannon jälkeen Janna jakoi kaikille ruutupaperit, kynät, kumit ja viivaimet ja pyysi hahmotelmaa paperille.

Minä olin tietenkin ainoa, joka oli raatanut töitä yli-innoissani etukäteen, joten sain luvan odotella muita. En kuitenkaan kauaa viitsinyt olla tekemättä mitään, vaan kaivoin vanhan suunnitelmani esiin ja aloin hahmottelemaan nurjalle puolelle uutta estettä. Hahmotteluun kului yllättävän kauan aikaa ja hätkähdin, kun Janna ilmoitti pienestä kahvitauosta. Vedin viimeiset viivat uuteen suunnitelmaani ja vertasin sitä vanhaan; pidin enemmän uudesta, joka oli vihreä hyvin monimutkainen viritelmä. Vanha sininen koristeellinen ristikkoeste saisi luvan jäädä seuraavalle kerralle. Henkaksi esittäytynyt nuorukainen tarjoili herkullisen näköistä mustikkapiirakkaa ja nappasin yhden palasen itselleni teekupin kera. Piirakka oli parasta maistamaani ja hain ensimmäisen palan jälkeen vielä toisen.

"No niin, kahvitauko on ohi!" Pauliina huikkasi kello yhdeltä. "Sitten voisimmekin-", hän jatkoi mutta Janna keskeytti. "Niin, nyt alkaa varsinainen raataminen. Kokoamme ja maalamme siis esteet suunnitelmienne mukaan. Aikaa on", hän vilkaisi rannekelloaan, "oikeastaan rajattomasti", hän virnisti. "Ei kun hommiin!" Talkooväki taputti innoissaan käsiään. Rynnin hätäisesti muiden perässä esteille ja hain tarvitsemiani osia. Tolpat ja pari puomia tarttuivat heti mukaani; koristeet hoitaisin vasta myöhemmin, maalien kuivuttua. Äkkäsin maalitynnyrit ja otin mukaani tarvitsemiani värejä; räväkän vihreää, mustaa ja valkoista. Esteen kokoaminen ei vienyt kauaa, mutta maalien kanssa värkkääminen kyllä. Kyselin pari kertaa ohjeita Pauliinalta, joka selitti ummet ja lammet täysin asian vierestä, joten tyydyin katsomaan muilta malleja maalin laimennuksen kanssa. Tartuin rohkeasti sutiin ja aloin maalaamaan puomeistani mieleisen värisiä.

Työ vei kauan aikaa. Pari tuntia vierähti hyvinkin nopeasti ja pari ensimmäistä saivat jo esteensä valmiiksi maalaukseni aikana. Vauhditin sutimista ja päätin ihailla tai kauhistella työn jälkeä vasta jälkikäteen. Vedin viime silauksen maalia mustavihreään puomiin ja pyyhin hikeä otsaltani. Ympärillä olevat hoitajat näyttivät äärimmäisen keskittyneiltä työhönsä. Pienen levähdyksen jälkeen annoin maalien kuivua hiukkasen, ennen kuin lähdin hakemaan koriste-esineitä; kukkapuskia ja sen sellaisia. Löysinkin pian etsimäni ja palasin esteeni ääreen sommittelemaan niitä. Kaksi isoa ruukkua löysivät paikkansa tolppien vierestä, yksi pitkulainen ruusupuska joutui puomien alle maahan ja muut löytämäni koriste-esineet sommittelin esteen ympärille. Työ vei aikaa ja voimia, mutta aseteltuani viimeiseksi pikkuiset kukkaset tolppien huipulle, olin oikein tyytyväinen työn jälkeen.

Viimeisetkin näyttivät jo valmiilta ja huohottivat työurakan jäljiltä. Moikkasin vielä muut hoitajat, Pauliinan, Jannan, Mikon ja koko työporukan läpi, ennen kuin ilmoitin olevani valmis ja lähteväni kohti kotia. Matkan varrella rapsutin tarhassansa hyörivää Viskiä ja sain ison hörähdyksen palkaksi raatamisesta. Hymyilin tyytyväisenä lähtiessäni kohti bussipysäkkiä; päivä oli ollut rankka, mutta täysin vaivansa arvoinen. Valmistamani pirteän vihreä este houkuttelisi varmasti hyppijöitä osakseen...

blowie kirjoitti:

Viherhirmu-este by Annika
Saavuin tallille tavoistani poiketen ajoissa, sillä olin ehtinyt jo aikaisempaan bussiin, kuin..

Kiitos Annika! Lisään tililles 15 osallistumisesta

mustapunaeste

Yritin, vaikka en hoitaja (vielä) olekaan. : D

wanze kirjoitti:

mustapunaeste

Yritin, vaikka en hoitaja (vielä) olekaan. : D

wanze, heti kun saat hoitohevosen niin muistutathan mulle että lisään sun tilille 5 tästä hyvästä?

Possut, jotka fanittaa possuja-este by Noona

Äitin vanhat, käytössä kovinkin kuluneet ja rispaantuneet farkut, vanha harmaan kauhtunut huppari ja lämmin, oranssin värinen kaulahuivi yrittivät toimia lämmittiminä. Olin saapunut esteidenrakennustalkoisiin - valmis oma luomukseni jo päässä. Maalauksesta tulisi kivaa, olinkin ihan kakarasta asti ollut taiteellinen sielu. Tai niin ainakin sanottiin, ja kyllä itsellänikin päässä surisi villejä ideoita.

Kello oli jo vähän yli yhdentoista, eli pistin vipinää jalkoihin ja kiiruhdin maneesiin. Siellä olikin jo porukka kantamassa esteitä kentälle. Tervehdin kaikkia mahdollisia ja pahoittelin pientä myöhästymistäni. Eipä kauan nokka tuhissut, kun pääsin väen mukaan puomeja kantamaan!
Sitten käteeni nakattiin ruutupaperi ja sain lyijykynän käyttööni. Olin jo suunnitellut perinpohjaisesti esteen, nyt se piti vain toteuttaa ensin paperille. Luonnostelin possuja ja vedin välillä vähän vähemmän suoria viivoja sinne tänne paperille. Lopputulos näytti kuin näyttikin ihan esteeltä, ja juuri sopivasti, sillä Janna julisti kahvitauon alkaneeksi. Lämmin kahvikuppi sulatti kankeat sormeni ihanasti samalla kun napsin palasia mustikkapiiraasta, joka oikeasti oli ihan törkeän hyvää!

"Kahvitauko on ohi!" julistettiin ja sitten alettiinkin tositoimiin, eli kyhäämään esteitä kokoon! Kiirehdin pian hakemaan tarvitsemiani osia jotta saisin esteen värkättyä. Maaliakin tarttui mukaani; pinkkiä, vihreää, valkoista..
Kokoaminen ei tuottanut hankaluuksia, eikä maalaaminenkaan ollut liian suuri pala purtavaksi. Hiki kyllä siinä tuli, unohdin tunti sitten vielä häirinneen kylmyyden menneisyyteen ja keskityin maalaamaan puomeista mahdollisimman mieleisiäni. Välillä meni vähän "yli rajan" ja se sai näyttämään puomin hieman sotkuiselta. Korjasin suuremmat virheet valkoisella maalilla, mutta pienet sellaiset saivat jäädä siihen. Ei niitä kumminkaan nähnyt kuin ihan läheltä tihrustamalla.

Hetken aikaa päätin huilata, että maali kuivuisi. Possujen pinkkiä väriä vielä siistin vähäsen, mutta muuten näytti ihan kivalta. Kun maali oli kuivunut sopivasti, aloin laittamaan koristeita kokonaisuuteen kivaksi lisäksi. Sommittelin harmaat hevostenpäät estetolppiin kiinni ja ne näyttivätkin mukavilta siinä, possujen ohella. Sommittelin "puskaköynnöksen" alas vähän niin kuin possujen alle ja katselin vielä työn tulosta kauempaa. Näytti hyvältä, vaikkakin melko yksinkertaiselta. Asettelin pari kukkasta tolppien päähän ja hymyilin sitten tyytyväiseltä. Nyt näytti hyvältä. Pyyhkäisin hieman hikeä otsaltani ja kiitin koko talkooväkeä kivasta päivästä. Rupattelimme niitä näitä ja vitsailimme sen minkä kerkesimme. Lopulta oli pakko sanoa moikat ja lähteä kotiin päin, ettei taas kävisi tiukille bussiin ehtimisen kanssa. Ehdin kumminkin käydä vielä moikkaamassa Reettaa. Annoin sille porkkanan pätkän, tamma näytti tyytyväiseltä saamastaan makupalasta ja yritti nuuhkia taskujani lisäherkkujen toivossa, niitä tietenkään löytämättä. Sitten sanoin lopulliset heipat ja kiiruhdin pysäkille.

sininen vaaja-este (tarina myöhemmin)

Joo. mä voin tehdä tässä joskus tarinankin, jos jaksan : D

Noona kirjoitti:

Possut, jotka fanittaa possuja-este by Noona
Äitin vanhat, käytössä kovinkin kuluneet ja rispaantuneet farkut, vanha harmaan kauhtunut huppari ja lämmin, oranssin värinen kaulahuivi yrittivät toimia..

Santtu kirjoitti:

sininen vaaja-este (tarina myöhemmin)

Santtu ja Noona molemmat mukana, Noonalle tästä hyvästä 15 ja Santulle - tähän tietoon, tarinaa odotellessa - 5

Tarina on tässä - The story is here
Saavuin tallille siinä varttia vaille yksitoista. Kylmyyden eristäjänä toimivat erittäin vanhat farkut, musta huppari ja sen alla monta vaatekerrosta. Päähäni olin laittanut vaaleanruskean lippalakkini. Jätin pyöräni tallin eteen ja kävelin maneesiin. Moikkasin kaikki vastaan tulevat iloisella, mutta hieman väsyneellä äänellä. Pauliina käski minut auttamaan esteiden raahaamisessa maneesiin. Osia olikin paljon. Janna ja myös muut hoitajat auttoivat kantamaan esteitä maneesiin. Heti alussa juttu luisti ja nauru raikui maneesissa. Puuskutin pitkän esteidenkantourakan jälkeen.

Asetuin maneesin reunalle omaan rauhalliseen nurkkaan odottamaan, että saisin paperia. Pian Janna kävi tuomassa eteeni pienen palan ruutupaperia ja teräväksi teroitetun lyijykynän. Sutaisin paperille pikaisen suunnitelman esteestä. Minulla oli jo suurinpiirtein valmis kuvitelma esteestä, jonka tulisin rakentamaan pikapuoliin. Katselin aikaansaannostani ja suttasin sen. Tein hieman huolellisemman piirroksen esteestä ja sommittelin siihen kaikenlaisia koristeita. "Ah, täydellistä" Mutisin hiljaa. Tein vielä pari uutta sommitelmaa piirrokseni viereen ja korjailin niitä. Lopuksi päätin valita niistä alkuperäisen. Olin tapojeni mukaan juuri ja juuri valmis, kun Janna ilmoitti, että kahvitauko alkaa nyt.

Käväisin hakemassa ison kupillisen lämmintä kahvia. Ja tietenkin aivan älyttömän suuren palan mustikkapiirakkaa. Mussutin mustikkapiirakan palaa ja juttelin Pauliinan ja Jannan kanssa kaikenlaista. Kahvi lämmitti mukavasti, vaikka eihän minulla ollut kylmä ollutkaan. Pyyhkäisin suupieliäni. "Kahvitauko on loppu. Nyt siis alkaa raataminen. Pysykää iloisina ja nauttikaa päivästä. Vain mielikuvitus on rajana. Nyt töihin!" Pauliinan puhe kuului ympäri maneesia.

Kipitin muiden joukossa hakemaan estekalustoa. Mukaan repäisin kahdet erilaiset tolpat, kaksi puomia ja kaksi "aaltopuomia". Raahasin osat maneesin lyhyen sivun päätyseinän viereen ja tiputin ne siihen. Kukaan ei edes huomannut hirveää rysähdystä, joka kuului tiputtaessani puomit ja tolpat maahan. Hetken mietittyäni kipaisin hakemaan harmaata ja punaista maalia. Niiden ohentaminen oli yllättävän vaikeaa, mutta kyllähän siitä maalaisjärjellä selvittiin. Asetin tolpat pystyyn maahan ja laitoin ensimmäisen puomin alimmalle kannattimelle. Aloin maalata siihen ensin tummanharmaita raitoja. Niitä tulikin jopa viisi. Odotin hieman, että maali kuivui ja sitten maalasin punaiset raidat harmaiden lomaan. Maalausjälki oli hieman epätasaista ja siellä täällä näkyi maalitahroja, mutta annoin niiden olla. Nostin "aaltopuomin" tolppien väliin ja maalasin siihen kauniit punaiset raidat. Toisen aaltopuomin maalaus sujui yhtä hyvin, joten laitoin viimeisen, normaalin puomin ylimmälle kannattimelle ja sutaisin siihen tummanharmaat, lähes mustat raidat. Olin aivan hiestä märkä, kun sain viimeisenkin puomin maalattua. Päätin maalata vielä toiset tolpat harmaiksi ja jättää taaksejäävät tolpat valkeiksi. Vein ylijääneet maalit takaisin ja hain tarvitsemani koristeet. Kaksi kukkasta, hevossiluetit ja kukkaispuska. Niillähän se este saadaan kauniiksi. Asetin kukkaset tolppien päähän. Laitoin hevossiluetit kiinni puomeihin ja asetin niiden eteen kukkaispuskan. Este oli valmis.

Jätin esteen kuivumaan ja menin käväisemään talliin. Tutkin tallin läpikotaisin, että osaisin sitten olla rennosti, kun saisin hoitohevosen ja löytäisin tavarat paremmin. Kävellessäni tallissa mietin samalla nimeä esteelleni. Hetkinen, siinä oli punaista, harmaata. "Mustapunaeste!" Kiljaisin ja käännyin takaisin tallin ovea kohti. Juoksin maneesiin ja etsin ruutupaperin palan taskustani. Repäisin siitä pienen palan ja kirjoitin siihen
"Mustapunaeste tekijä. Oona/Omppu" Laitoin lapun estetolppaan kiinni ja menin juttelemaan muiden tallityttöjen kanssa. Juttua riitti ja nauru kaikui ympäri maneesin. Lopulta huomasin, että oli aika lähteä. Aioin keretä ennen pimeää kotiin. Olin sentään pyörällä. Moikkasin kaikki ja toivotin hyvää päivänjatkoa lähtiessäni maneesista ulos. Etsin pyöräni ja aloin polkea kotia kohti. Minulla oli ollut erittäin hauska päivä ja siitä kiitän teitä Vaajan hoitajat ja tallitytöt/poika.

Jees, wanze, heti kun saat hoitsun niin saat tililles sen 15

Raahauduin tallille myöhässä noin kymmenen minuuttia yli yksitoista. Muut olivat jo maneesissa ja saavuin paikalle juuri parahiksi näkemään kun Janna vahingossa kaatoi sinivalkoisella puomilla Jossun ja Annika vältti iskun täpärästi kyykistymällä. Kävelin virnistellen Jannan taakse, nainen oli selin minuun. "Mitä puomitaitoa täällä mennään?" naurahdin, mutta se nauru loppui lyhyeen kun Janna kääntyi pikaisesti ympäri ja teilasi minutkin puomillaan.

Aloimme pian nostelemaan ja kantelemaan puomeja yhteispelillä ja juttua lensi niin paljon, että maneesi raikui joka toinen sekunti naurusta. Hiljaisemmatkin tytöt uskaltautuivat vihdoin puhumaan ja voi herranen aika mikä ääni lähteekään muutamasta naisesta! Onneksi homma saatiin hiljennettyä kun Janna jakoi esteensuunnittelupaperit, jonka jälkeen lähdimme syömään Jannan mukaan "ihan törkeen hyvää mustikkapiirakkaa". Oli muuten hyvää.

Sen jälkeen lähdimme rakentelemaan esteitä. Varasin maneesin portin lähelle itselleni sinisen aidan, kaksi tavallista tolppaa, sinivalkoisen puomin (kyllä, juuri sen, jolla Janna muksautteli ihmisiä) sekä kaksi hevospään siluettia. Kokosin esteen pikaisesti, asetin aidan alle ja sopivin välein V A A J A -tekstin siihen. lopuksi vielä hevosen päät ja liput. Muut vielä väkertelivät ja menin vilkuilemaan Jossun estettä.

"Mikä toi o?" kysyin heti ensimmäisenä kun Jossu asetteli kukkasia paikoilleen. "Hypnoosioseinä", tyttö vastasi mahdollisimman hypnoottisella äänellä ja tuli minua kohti silmät pyöreinä. "Hyvin menee", nauroin Jossulle, joka repesi pian itsekin nauruun. Kun kaikki olivat valmiina, olimme vielä viihtellää "sosiaalitiloissa".

loppu

Mieki voisin kokeilla jossai vaihees, vaikken vielä hoitaja ookkaan. Odottelen sitä tupsujalkaa.

Santtu kirjoitti:

Raahauduin tallille myöhässä noin kymmenen minuuttia yli yksitoista. Muut olivat jo maneesissa ja saavuin paikalle juuri parahiksi näkemään kun..

Kiva, Santtu Ankka, sait tilille nyt sitä kaipaamaasi lisärahaa, tästä tuli vielä se kymppi lisää!

riella. kirjoitti:

Mieki voisin kokeilla jossai vaihees, vaikken vielä hoitaja ookkaan. Odottelen sitä tupsujalkaa.

Tervetuloa kokoamaan estettä.

Tarina tulee vissiin huomenna.

Este itse.

Tarinaa odotellessa.

Tarina:
Kampesin tallille siinä kymmenen aikoihin. Tallissa hoitajat hoitivat hoidokkejaan ja ainuita ääniä mitä kuului, kuului toimistosta. Jannalla oli taas kerran mennyt kirjanpito sekaisin ja hirveä kimitys kantautui koko talliin. "Tytöt, oletteko nähneet minun papereitani täällä jossain tallissa?" saattoi kuulua aina välillä. Kello alkoi lähestyä yhtätoista, kun kaikki alkoivat pikkuhiljaa kokoontua Vaajan maneesille. Maneesissa koimme hienon yllätyksen, kun siellä oli kaikenlaisia esteenrakennus tarvikkeita. Oli puomeja, oli kaikenlaisia koristeita. Mahtavaa! Jokaisesta maneesin nurkasta kuului hihittelyä ja päätin mennä mukaan nauramaan ja kuuntelemaan vitsejä. Tänään ajattelin tutustua ihmisiin, jos joskus alkaisin hoitamaan Vaajassa.

"Noniin Vaajan talliporukka. Tervetuloa esteidenrakennustalkoisiin. Olemme saaneet paljon porukkaa kokoamaan esteitä kilp...". "RYSK!!" kuului kun Janna rysähti puomipinon päältä alas ja kun menimme yhteistuumin nostamaan naista ylös, puomikasasta tuli uusi puomivyöry ja juuri kerkesimme alta pois. Nauroimme jälkeenpäin tapahtuneelle ja kuittailimme koko päivän Jannalle hänen rävellyksistään. Riehuimme ja tutustuimme aikamme toisiimme, kunnes oli aika ruveta suunnittelemaan estettä. "Tuohon vois tulla tuommonen ja ootas.. hei ja näinhän sen voiskin laittaa. Onhan täällä..? On, hyvä." juttelin itselleni. Hetken päästä kuului "kops!" ja hirveä naurunremakka täytti koko maneesin. Onnistuin nimittäin kävelemään päin maneesin seiniä ja vielä pää edellä. Ihmiset auttoivat minut pystyyn ja taas jatkui esteiden suunnittelu.

Varttia vaille kahdentoista Janna huusi piirakkakahveelle. Henkka oli leiponut ihan törkeänsairaanmegahypersuperhyvää mustikkapiirakkaa ja nimi kyllä piti paikkaansa. Piirakka oli aivan törkeänsairaanmegahypersuperhyvää. Yritimme kahvitauon aikana keksiä kaikenlaista läppää ja pari pervovitsiäkin taisi lennellä suunnasta toiseen.

"Dodiin tyttöset. Nyt olis aika alotella esteiden rakennusta. Tuolta löytyy kaikki tarvittava.. mutta hetkonen, jotain puuttuu." Kaikki repesivät nauruun kun huomasivat että esteiden tolpat puuttuivat kokonaan. Kannoimme tolpat maneesiin, jonka jälkeen Janna kuulutti lähtölaukauksen. Kaikki juoksivat ja ottivat tarpeelliset tarvikkeet esteen rakennusta varten. Itse kaaduin pariin otteeseen, mutta en pahemmin. Sain kaikki tarvittavat esteiden osat, jonka jälkeen rupesin kasaamaan estettä. "Kops!" kuului jo toistamiseen. Janna oli onnistunut kopsauttamaan minua viemällään puomilla päähän. "Hei, ens kerralla kun on jotain esteisiin liittyvää tiedossa, ni kypäräpakko kiitos." sanoin ja naurahdin. Kaikki muutkin yhtyivät makeaan nauruun.

Laitoin estetolpat sopiville etäisyyksille toisistaan, jonka jälkeen asetin punavalkoisen lainepuomin tolppien väliin. Viskasin koristepuskan esteen alle, johon istutin sitten kaksi pystyyn noussutta hevosta. Lopuksi vielä huolittelin esteen laittamalla oikean estetolpan päälle punaisen ja vasemman estetolpan päälle valkoisen lipun. Ihanihan lopuksi laitoin hevosten pääkoristeet tolpan väliin sillai hienosti, kuten kuvasta näkyy.. Ainiin, viimeisenä laitoinkin kaksi puomia lainelaudan päälle ristikoksi, jolloin este olikin valmis!

Kiitos oikein mukavasta ja tapahtumarikkaasta päivästä!

Kiitos riella itsellesi, jos joskus liityt Vaajan talliporukkaan niin 15 on sulla valmiina tilillä, kunhan muistutat mun dementiaani.

Tää ei oikein älynny, miten este liitetään tänne, joten voiskohan olla mahollista, että kirjottasin vaan tarinan? (8 ~

Kokoat esteen, otat Print Screenilla kuvan ja lataat esim tinypiciin tms.

YLEISÖÄÄNESTYKSEN VOITTAJA:
ht.netin väki päätti mieliesteekseen Noonan rakentaman possuesteen, ja Noona saa tästä hyvästä palkinnokseen tavarapalkinnon KG'sta ja pienen bannerin.

Onnea!