Haukotellen jo kolmatta kertaa tämän tunnin sisällä, pysäköin peltohevoseni tallin taakse. Otin kypärän päästäni ja heitin sen peilinvarteen. Haroin hiuksiani ja lähdin kävelemään tallin ovelle päin. Paikat olivat tulleet tutuksi päivä takaperin kun kävin tutustumassa tähän uuteen ratsutalliin ja tykästyin siihen. Bongasin Paulinaan, johon olin eilen tutustunut, tallin avonaiselta oviaukolta haaveilemasta harja kädessä.
"Terve", tokaisin naiselle, joka mumisi jotakin epämäääristä vastaukseksi. Tallissa näin Jannan, joka paijasi tummanruunikkoa hevosta. Tervehdin häntä ja kysäisin, mitä voisin näin alkujani tehdä. "No se toinen talliorj... talliapulainen, Johanna, autto noitten alkeistuntilaisten talutuksessa jo, niin sä voisit ottaa vaikka pari karsinaa, hakee Saaran ja Kanin tarhasta ja sit mennä Johannan seuraksi varusteita putsaamaan?" Janna luetteli nopeasti ja sulki karsinan oven. "Ota vaikka tosta Saaran ja Kanin karsinat", hän jatkoi. "Ookkei", sanoin ja kipaisin etsimään kottikärryjä.
Löysinkin ne pian ja löysin karsinan oven, jossa oli nimilappu tekstin Saara kera. Avasin oven ja käänsin kottikärryt oviaukkoon. Aloin erottelemaan alusia ja lantapaakkuja sekä pissaläikkiä. Vartin sisällä kärryt olivat puolitäynnä, joten ajattelin tehdä Kanin karsinan tähän samaan kärryyn. Niinpä etsin Kanin nimellä varustetun oven ja kävin käsiksi siihen. Kärryt tulivat loppujen lopuksi aivan kukkuralleen ja päätin hakea puolikärryllistä lisää alusia per hevonen. Pauliinan opastuksella olinkin pian kauhomassa lapiolla alusia kärryyn ja kymmenen minuutin päästä kaadoin puoli kärryllistä Kanin karsinaan ja puoli kärryllistä Saaran karsinaan. Levitin ne huolellisesti ympäri karsinaa ja katsoin työni tulosta tyytyväisenä - tietäen, ettei se kauaa tuollaisena pysyisi. Pauliina tarjoutui viemään välineet pois ja itse lähdin tarhoille hakemaan Kania ja Saaraa.
"Santtu!" Janna huusi minulle talon portailta. "Tuo ne sit erikseen kun Saara ei oikein siedä muita tammoja!" Tein pikaisesti sotilastervehdyksen ja etsin hopeankimoa tammaa katseellani. Saara torkkuikin läheisen tarhan aidan vieressä lepuuttaen takajalkaansa. Luikahdin tarhaan ja taputin tamman kaulaa toisella kädellä pitäen toista sen haisteltavana. Saara valpastui ja tutki takkiani mielenkiinnolla. Kiinnitin hymyillen riimunnarun sen riimuun ja avasin portin. Luikahdin ulos Saara perässäni ja pistin portin kiinni kuitenkin lukitsematta sitä kun tarhassa ei kerran muita ollutkaan. Tamma käveli halukkaasti perässäni ja tunsi tien karsinaansa. Talutin sen boksiin, irrotin riimunnarun ja luikahdin ulos. Olin juuri astumassa ulos tallista kun kuulin lorinaa Saaran karsinasta. Huokaisin raskaasti ja lähdin etsimään Kania.
Kani tarhaili parkkipaikan takana rusehtavan Reetan kanssa. Taiteilin tieni tarhan aidan välistä ja kävelin Kanin luo. Juuri kun olin tarttumassa tamman riimuun, se säntäsi hurjaan laukkaan toiselle puolelle tarhaa leikkimään jonkin sortin hippaa Reetan kanssa. Huokaisten nojasin aitaan ja odotin tammojen lopettavan leikkinsä. Pian se loppuikin siihen, kun Reetta bongasi ruohoa juuri aidan toisella puolen ja meni sitä kurkottelemaan. Kanilla ei ollut nälkä, se tuli minua tutkimaan ja sain tilaisuuden ottaa sen riimunnarun päähän. Avasin portin ja tarkistin, ettei Reetta tullut ja lukitsin sen saatuani Kanin ulos. Hyväntuulisena talutin reippaasti kävelevän Kanin talliin omaan karsinaansa. Otin riimunnarun pois ja lukitsin karsinan oven.
Muistelin hetken aikaa Jannan sanoja, ja päätin lähteä tekemään tuttavuutta niin Johannan kuin varusteidenkin kanssa.
Pääsivu 
