Pihaan saapuu traileri (kaikki halukkaat tallilaiset mukaan)

Janna istuskeli tallin edessä olevalla penkillä ja pureskeli kynsiään hivenen hermostuneen oloisena.

Jossu oli laittanut vuohikarsinan vieressä olevan boksin valmiiksi jo muutama päivä sitten Mikon uudelle tulokkaalle, mutta no, kun halvalla oli saatu niin kohtalo saattoi muuttua. Pete oli hermostunut kun Janna oli ilmoittanut laittavansa toisenkin boksin valmiiksi ennen Gregorin ja Mikon paluuta, 'ei meillä todellakaan ole rahaa uuteen hevoseen jos harkitset vielä jotain pihattoakin ensi vuoden alussa bla bla bla bla' ja niin edelleen - Janna ei ollut kuunnellut viimeisiä perusteluja nähdessään tummanruunikon tamman kuvat Gregorin lähettämässä sähköpostissa.

No niin, viimeinkin - dieselin jyrinä kuului tallille johtavalta tieltä ja Gregorin suuri, kyrillisiä merkkejä kyljessään kantava hevosauto ilmestyi koivikon takaa näkyviin. Janna sinkosi ylös penkiltä kuin vieteri. Tallista kuului kavioiden kopsetta ja juoruilua, joten ainakin muutama hoitaja taisi olla paikalla. "Hei tytöt - ja Santtu, jos oot siellä, en laske sua tytöks - tulkaa hetkeks auttamaan jos ehditte!" Lyhyttukkainen nainen kurkisti ovensuusta ja viittoi ihmisiä tulemaan selvästi jännittynyt ilme kasvoillaan. Tällä välin Gregori oli saanut jo hevosautonsa peruutettua pihaan lastaussilta kohti ovea.

Hevosrekan hytin ovi kolahti ja Mikko hyppäsi ketterästi maahan, hymyillen kuin Naantalin aurinko. Kuskinpukilta laskeutui melko lyhyt, hauskannäköinen tumma mies joka hali kiireisesti Jannan. "Grisha, ihana nähdä taas.." "No hei Jannaschka.. halit ja kahvia myöhemmin, se tamma hajottaa kopin jos ei nyt.. voihan helvetti.."

Aivan, rekasta kuului kiukkuista hevosenkiljuntaa ja kavioiden kipakoita potkuja takaseinään. Grigori luikahti yllättävän kiireesti painamaan lastaussillan automaattiavauksen nappia ja hydraulinen lastaussilta alkoi hitaasti surrautua auki. Ei ilmeisesti tarpeeksi nopeasti hevosautoon lastatun Pennyn mielestä. Janna vilkaisi kiireisesti pihalle keräytyneisiin hoitajiin ja sujahti itse vasta puoleksi avautuneen lastaussillan kautta hevosautoon vältellen tummanruunikon tamman kiihkeästi potkivia kavioita.

"Shhhhhh, nainen, soooo.." Enemmän tai vähemmä rauhoittava jutustelu kuului autosta Jannan kiskoessa kiireisesti Pennyn kiinnisitovan riimunnarun solmua auki. Lastaussilta oli onneksi jo alhaalla kun tukka putkella ravaava tummanruunikko tilastotamma riepotti Jannan ulos hevosautosta ja jäi seisomaan pihaan sieraimet suurina ja omistajan elkein hirnuen. Tamma oli pöyristyttävän suloinen ollessaan kiedottuna purppuranpunaiseen kuljetusloimeen ja korkeisiin kuljetussuojiin, päristessään ja hirnuessaan harja pörröisenä ja silmät tuikkien. Tässä neidissä taisi olla potkua.

Janna yksinkertaisesti tökkäisi Pennyn riimunnarun ensimmäisen vapaan ihmisen käteen - "Pidä sitä, älä anna vielä päästä muiden hevosten luo jooko kiitos!" - ja sinkosi itse takaisin hevosautolle. Siellä Mikko olikin jo availemassa viimeiseksi jääneen punaruunikon ruunan riimunnarua solmusta onnellisen autuaana hymyillen. Tämä hevonen käveli maltillisen rauhallisesti alas lastaussiltaa ja jäi katselemaan hoitajatyttöjä rauhallisen uteliaana. Ilmeisesti ruuna keskittyi pikimmiten tutkimaan Mikon karvakaulustakin taskuja sinne unohtuneiden leivänkannikoiden toivossa.

"No niin tytöt - ja Santtu, joo joo sori -, tässä on Penny ja.. Mikko, mikä ton nimi oli?" "Sinähän tässä venäjää osaat, se kuulostaa ihan Rastilta. Se on Rasti sitten vaikka.." ".. ja Mikon uus yksityishevonen Rasti. Olisko tässä halukkaita hoitajia näille kahdelle?"

Janna hymyili posket punaisena ja tyytyväisenä seuruetta tarkkailevan Rastin harjaa rapsutellen. "Nimittäin jos tästä löytyis hoitajat kaksikolle niin niiden eka homma ois purkaa ponit paketista että me päästäis Grishan kanssa juoruamaan ja kahville.."

Olin saapunut tallille ihan tätä varten, jotta pääsisin ensi kädessä tarkastamaan tallin uudet ratsut. Katseeni oli kiinnittynyt jo heti ensisilmäykseltä kauniiseen tummanruunikkoon tilastotammaan. Pystyin vain arvailemaan kuuman oloisen tamman nimeä. Se steppasi vähän väliä paikoillaan ja en ollut lainkaan kateellinen tamman riimunnarussa roikkuvalle hoitajalle - rauhattoman tamman pidättely tuskin olisi kovinkaan helppo duuni. Tamma käänteli päätään joka suuntaan ja ehkä sekunnin ajan se tuijotti myös minua kauniin suurilla silmillään.

Punaruunikko ruuna Rasti sen sijaan näytti sitä vastoin paljon rauhallisemmalta kuumaan tammaan verrattuna. Se katseli terhakasti ympärilleen, mutta seisoi silti arvokkaan näköisenä paikoillaan. En ilmoittautunut hoitajaehdokkaaksi, vaikka mielessäni toivoinkin toista hoitohevosta. "Viski on ihana", ajattelin, "mutta olisi mahtavaa päästä viilettämään esteradalla isokokoisen ponin kanssa." Säpsähdin ajatuksistani, kun sähäkkä tamma kiljahti tervehdyksensä Vaajan tarhoissa laiduntaville hevosille. Olin kuulevinani Viskin hirnahduksen vastausten joukosta. Hymyilin väkisinkin.

Työsin kädet hupparini taskuihin lämmittelemään, sillä ilma tuntui viileältä. Kirosin itseäni, kun en ollut taaskaan ottanut hanskoja mukaan.

/ varmaan ok, jos minä pitelen Pennyä ?

"Hei tytöt - ja Santtu, jos oot siellä, en laske sua tytöks - tulkaa hetkeks auttamaan jos ehditte!" Janna huuteli tallin ovelta. Lopetin karsinan viimeistelyn ja tyrkkäsin talikon seinää vasten. Janna seisoskeli pihalla katsellen pihalle kaartavaa autoa ja traileria. Kävelin naisen viereen. "Jotai ryssii vai?" kysyin kummastuneena huomatessani venäläisiä kirjaimia trailerissa. Janna oli hiljaa, mutta lähti pian halaamaan miestä. Saman tein kopista kuului hirnahdus ja ryskettä.

Hetken päästä Janna roikkui tumman tamman mukana sen peruuttaessa vauhdikkaasti kuljetusautosta. Hymyilin leveästi - hurmaava otus. Se seisoi omistavasti keskellä pihaa, hirnahti kuuluvasti. Tamma steppasi lähemmäs minua ja pihalla seisoskelevaa Annikaa ja pian löysinkin itseni pitelemästä tämän Pennyn riimunnarusta. Tamma riepoi ja pyöri minkä ehti. Seisoin vain paikollani ja pian Penny rauhoittui - yhä se seisoi korvat pystyssä hiljaa höristen, mutta rauhassa paikoillaan.

Toinen hevonen tuli kuljetusautosta leppoisasti, virkeän oloisena. Mikko oli selvästi ylpeän näköinen, ja päättelin tämän olevan miekkosen uusi hevonen. "Olisko tässä halukkaita hoitajia näille kahdelle?" kuulin Jannan kysäsevän.

"Mä tykkään tästä", totesin hänelle ja taputin Pennyä kaulalle.

Janna kiroili härskisti - eikä vain päänsä sisällä, kyllä sitä kirosanatulvaa kuului ihan tallinväelle saakka. Kuuma ja tempoileva Penny oli ohirymistäessään tallannut (onneksi kengättömällä) kaviollaan suoraan varpaille. Itseasiassa lyhythiuksinen nainen ei näyttänyt tippaakaan hämmästyneeltä Santun napatessa Pennyn riimunnarun kiinni ja puhuessaan hermoilevalle ja pörhistelevälle tammalle rauhoittavasti.

"No hyvä että löysit itselles viimein naisen." Janna irvisti Santulle hieroessaan varpaitaan. "Naisen, jota ei muuten kannata päästä seisomaan varpailla.. ai saamari se survas kavionsa suoraan tohon jalkapöytään.. Ota se vaan hoitsukseks ja vastuulles, näin sut Lakun selässä joten voit liikutella Pennyä sit ihan vapaasti. Noni, show ohi, häipykää siitä ja Santtu purkaa Pennyn paketista, me mennään nyt kahville." Omistajatar korotti ääntään viimeisen lauseen kohdalla koko talliporukan kuultavaksi ja onnahteli kohti tallin toimistoa ja kahvinkeitintä.

Penny taisi pörhistellä Santulle enemmänkin. Ainakin pojalla oli nyt hoitohevonen.

"Musta tuntuu, että tästä tulee kaikkien suosikki", sanoin ylpeänä katsoen Pennyn höriseviä sieraimia. Yhtäkkiä se syöksähti tallin seinän vierein ruohikon antimia maistelemaan ja valmistautumattomana raahauduin mukana. "Tai sit ei", virnistin repiessäni hölmistyneen tamman pään ylös. Hetken päästä se taas tajusi tapahtuneen ja töytäisi minua vihaisen oloisena. Huomasin toisen takajalan kuljetussuojan olevan lähes kokonaan auki.

"Mennään tutustumaan sun uuteen kotiin, eikös?" ehdotin tammalle kun Janna päätti lähteä kahville hevosten tuojan kanssa. Talutin Pennyn sen upouuteen karsinaan, jota se kierteli jatkuvasti. Kuljetussuojien ja -loimen ottaminen oli yhtä tuskaa, hevonen oli jatkuvasti kiertämässä ympyrää, kopistelemassa jalkojaan ja tutkailemassa minua. Lopulta selviydyin ulos hengissä ja hoidin kuljetusvehkete paikoilleen. Seurailin tamman karsinan tutkimista vielä muutamia minuutteja. Se hamusi ruokakippoa, teki tuttavuutta veden kanssa ja päätti lopuksi asettua kodiksi kellahtamalla nurin karsinaansa ja piehtaroimalla.

"Vois lähtee kotii", mutisin tammalle avatessani sen karsinan oven ja silittämällä turpaa. Penny oli selvästi tulossa ylitseni, mutta työnsin sen ryntäiden kohdalta päättäväisesti takaisin karsinaan. "En tiiä kuinka monta hoitajaa oot jyränny, mut meiän kesken mä oon pomo", taputin Pennyä kaulalle, jonka jälkeen suljin oven ja lähdin kotia kohti.

/ Tästä tuli siis kaksi pointsia ?

Sovitaan että viis.

Paljos mulle tuli tuosta yhestä? Ei tässä pahemmin kirjotettavaa enää keksi.

Sovitaan että sulle tuli 2,5 . Saman pisteytyksen mukaan!

Selvä, sopii hyvin. (: