Maneesiratsastusta (halukkaat mukaan) -> saa lukottaa

Talutin Pennyn maneesiin. Ilta oli jo pimenemään päin, joten kentälle ei viitsinyt mennä, saatika sitten maastoon. Tamma käveli perässäni hitaasti ja jouduin jatkuvasti hoputtamaan sitä. Avasin maneesin oven ja astuimme sen lämpöön ja valoon. Suljin sen perässäni ja käännähdin Pennyn kanssa ympäri, jotta pääsisimme katsomon ja kentän erottavan portin läpi kaartoon.

Laskin jalustimet huokaisten ja kiristin satulavyön. Keräsin ohjia ja nousin rivakasti satulaan. Penny otti muutaman steppailevan askeleen taaksepäin. Ärähdin ja pysäytin sen. Vasta kun tamma seisoi kauniisti, annoin sille pohkeet ja aloin kiertämään uraa oikeaan kierrokseen.

Rapsuttelin Viskin poskea sen karsinassa. Ruuna hörisi hiljaan ja pitkään. Olin juuri harjannut sen kiiltävän puhtaaksi ja aikeissa oli mennä ratsastamaan. Ilta oli jo pitkällä, joten lämmitetty maneesi tuntui houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin tuulinen kenttä. Hyräillen kipaisin hakemaan Viskin varusteet.

Liu'utin satulan paikoilleen ja kiristin vyön. Viski huokaisi syvään, muttei viitsinyt edes luimia. Taputin ruunaa tyytyväisenä. Avasin suitsien ristitykset ja lämmitin kuolaimia ennen kuin tarjosin niitä Viskille. Poni avasi suunsa tottuneesti ja työnsin kuolaimet sen suuhun. Vedin niskahihnan korvien yli ja kiinnitin kaikki soljet. Viski oli valmis ennätysajassa. Oikaisin vielä otsatukkaa ennen kuin lähdin taluttamaan herraa maneesiin.

Kummastelin, etten ollut nähnyt matkallani ketään hoitajista tai talliorjista. Edes Santtua tai Jossua ei näkynyt missään, vaikka tavallisesti kaksikko hengasi tallilla päivät pitkät. Väistelin vesilätäkköjä kävellessäni. Onneksi nyt ei sentään satanut. Ehkäpä pääsisin kuivana kotiinkin asti? Lähipäivien säätilat huomioon ottaen, se olisikin harvinaista herkkua. Hymyilin itsekseni ja rapsutin Viskin kaulaa.

Avasin maneesin oven ja talutin Viskin sisään. Hoksasin Santun kiertämässä uraa Pennyn kanssa. "Ai moi Santtu", huikkasin pojalle ja talutin Viskin kentän keskelle alkaen häärätä ponin ympärillä kiristäen vyötä ja laskien jalustimia alas.

Kävelin pitkin maneesille johtavaa tietä. Olin menossa auttelemaan Santtua esteiden laitossa. Maneesista kuului hiljaista kavioiden kopsetta, kun saavuin ovelle. Kopsautin ovea ja avasin sen. Santtu käveli Pennyn kanssa maneesissa. Ja Annika seisoi Viskin kanssa keskellä maneesia. Astuin sisälle maneesiin, jossa oli ihanan lämmintä ja valoista. Pennyn korvat heilahtivat taaksepäin tullessani sisään. Maneesissa oli kuuma, verrattuna ulkolämpötilaan. Pudistin lippalakkiani ettei siitä tippuisi vettä niskaan.

"Moi. Tuleeko tänne muita kuin te ratsastaan?", tervedin Santtua, joka ratsasti oikeaa kierrosta. Moikkasin myös Annikan, joka ähelsi Viskin jalustimien kanssa. Siirryin katsomon eteen ja aloin etsiä tallin estekätköstä puomeja. Olimme sopineet Santun ja Annikan kanssa, että tulen auttelemaan esteiden laitossa. Kaivoin katsomon alta muutaman punaraidallisen puomin ja pari siniraidallista. Etsin myös estetolppia muutaman kappaleen.
"Kuinkas korkeita esteitä meinaatte hypätä?", kysyin ivallisesti Santulta ja Annikaltakin. Kai molemmat aikoivat hypätä. Nousin seisomaan ja laskin estetolppia, mitä olin kaivanut.

- Pidetäänkö tällainen kirjoitusjärjestys, Santtu, Annika, mä?-

"Terve", huikkasin Annikalle ja heilautin kättäni myös Oonalle. Olin bonganut tytön tallista, ja Kaneli näytti sen verran puhtaalta, että arvelin tytön kaivanneen lisää tekemistä. Ei muuta kuin esteitä maneesiin nostelemaan, muistelin sanoneeni. Penny nosti päätään ja katseli innostuneena esteitä. "Näettekö, ihan selvää esteverta!" virnistin taputtaessani hörisevää tammaa kaulalle.

"Kuinkas korkeita esteitä meinaatte hypätä?" Oona kysäisi pientä ivaa äänessään. "Eka ainakin väännän vähän koulua, sitten voisi viidenkympin rataa verkata ja lopuksi kasikympin rataa ihan hypätä hypätä", mietiskelin. "Annika varmaan menee pienempää, Viski mahoineen ei pääsis kasikymppii", virnistin ja huomasin Annikan murhaavan katseen.

"Tai siis no.." mumisin anteeksipyyntöni hymyillen. "Tee joku kiva rata, mis ois pari pystyä, ristikkosarja ja okseri?" sanoin kysyvästi Oonalle, joka heivasi puomeja kentälle.

Kovalla vaivalla sain Viskin vyön kolmanneksi viimeiseen reikään. Muistelin, että viime kerralla se oli mennyt toiseksi viimeiseen reikään, joka tarkoitti sitä, että Viski oli taas lihonnut. Kurtistin kulmiani. Mistä tuo poni oikein repi kaiken ruuan, kun se lihosi vaikka kuinka yritti treenata sitä useammin ja keventää ruokavaliota? Vielä viimeisen, epätoivoisen vyönkiristysyrityksen jälkeen luovutin, työnsin jalkani jalustimeen ja ponnistin ponin selkään. Viski lähti automaattisesti kävelemään eteenpäin, mutta pysäytin sen säätääkseni jalustimet sopiviksi. "Kuka pikkuipana tällä on taas ratsastanut?" Mietin näreissäni ylimääräisestä vaivasta.

Sain vihdoin jalustimet säädettyä ja ohjasin Viskin uralle. "Annika varmaan menee pienempää, Viski mahoineen ei pääsis kasikymppii", Santtu virnisteli ja loin häneen varsin murhaavan katseen. Poika mumisi anteeksipyytävästi jotain sekavaa. Virnistin tyytyväisenä katseeni vaikutuksesta. "Joo, Viskille varmaan riittää sellaset neljänkympin esteet ratana, mut kyl tää yksittäisinä pääsee viittäkymppiikin. Ja sen mä haluun nähä, kun Santtu menee Pennyllä kasikymppii!" Lisäsin ilkeän kostonhaluisesti. "Saattaa tulla melko rumaa jälkeä..."

Viski huiski hännällään tylsistyneenä. Parin kierroksen jälkeen kokosin ohjat. Viski piristyi heti, pureskeli vähän kuolainta ja leikitteli sitten kuolaimen kanssa kielellään. Käänsin ponin parille voltille ja kahdeksikolle ja työskentelin keskittyneesti. Poni kaarsi liki huomaamattomasti kaulaansa ja nyökytteli päätään samalla tyytyväisesti. Taputin ponia kaulalle pikaisesti. Viskillä näytti olevan varsin hyvä päivä tänään.

Aloin kantaa paria estetolppaa keskelle maneesia, kun olin kuunnellut Santun selvityksen mitä esteitä ja kuinka korkeita hypätään. Annika esitti Santulle murhaavan katseen, Santun ollessa väittänyt, ettei Viski voi hypätä korkeita ison mahansa kanssa.
"No, jos mä laitan tähän aluks sellasen neljänkymmenen sentin lyhyen radan, että pääsette molemmat hyppäämään. Sitte mä väkerrän Santulle pian korkeammat esteet.", yritin selittää hienosti aikeitani. Toiselle pitkälle sivulle raahasin kaksi estetolppaa ja kaksi puomia. Neljänkymmenen sentin pystyeste. Kasasin esteen siihen ja siirryin nurkkaan, jonne raahasin tarvikkeet kolmen okserin sarjaan. Ensimmäisen ja toisen välillä pitkä matka ja kahden viimeisen esteen välillä vain yksi laukka-askel Pennyltä, Viskiltä kai kaksi. Oli vaikeaa tehdä estesarja kahdelle erilaiselle hevoselle ja ponille.

Puikkelehdin Viskin ja Pennyn välissä raahaten mukanani estetolppia. Tein vielä yhden pystyn, punaraidallisista puomeista. Hiki valui otsaltani, kun siirryin tekemään vielä nousevan okserin. Okserissa oli kahdet tolpat, ensimmäinen puomi neljäkymmentä, ja toinen neljäkymmentäviisi senttiä korkea. Juoksin radan läpi ja totesin sen mahdolliseksi. Viski huiski häntäänsä uralla, kunnes Annika keräsi ohjat käteen ja teki hienoja voltteja.

"Hei Santtu ja Annika. Tässä tää esterata. Ensin tästä pitkältä sivulta tämä pystyeste ja sitten tämä ristikkosarja. Tiukka käännös takaisinpäin ja sitten on taas pystyeste. Sen jälkeen tuollainen kiva kiemura ja vielä nouseva okseri. Ja alusta koko homma. Hieno selitys eikö?", selitin ja osoittelin esteitä.
Kipaisin vielä tarkistamaan esteiden korkeudet ja juoksin radan vielä malliksi läpi.

Lämmittelin Viskiä omissa ajatuksissani, mutta seisautin sen kuunnellakseni Oonan selitystä radan kulusta. "Hei Santtu ja Annika. Tässä tää esterata. Ensin tästä pitkältä sivulta tämä pystyeste ja sitten tämä ristikkosarja. Tiukka käännös takaisinpäin ja sitten on taas pystyeste. Sen jälkeen tuollainen kiva kiemura ja vielä nouseva okseri. Ja alusta koko homma. Hieno selitys eikö?" Oona selosti. "Joo, toi on tosi hyvä, kiitti hirveesti!" Hymyilin Oonalle. "Sä saat sitten jäädä nostelemaan Viskin tiputtamia puomeja ja raahaamaan sivuun Pennyn mäsäämät esteet", lisäsin tytölle virnistäen. "Mä lämmittelen tätä vielä hetkisen ja koklaan sitten tota rataa."

Siirsin Viskin raviin suoraan seisahduksesta. Viski ravasi halukkaasti eteenpäin ja se tuntui kuuntelevan tänään hyvin apuja. Hieman tahmealta sen liikkeet kyllä tuntuivat, joten kiemurtelin mahdollisimman paljon tehden kaikenmaailman voltteja, ympyröitä sun muita kuvioita. Viski lämpeni melko nopeaan. Se yritti toki välillä tuttuun tyyliinsä niskuroida pienillä laiskuuspuuskilla, mutta loppujen lopuksi se kulki tosi nätisti. Kiitin ponia taas taputuksella.

Istuin satulaan ja annoin Viskille huolelliset laukka-avut pitkän sivun alussa. Poni singahti eteenpäin hirveää laukkaa, mutta sain sen hidastamaan sopivan rauhalliseen tahtiin. Myötäsin ruunan liikkeitä keskittyneenä. Tein ison ympyrän lyhyen sivun keskelle. Viskin laukka tuntui aluksi töksähtävältä, mutta pian se saavutti rytmin ja laukka pehmeni. Laukkailin pari kierrosta tempoa vaihdellen. Viski vähän juntturoi välillä, mutta käyttäytyi yhä harvinaisen kiltisti.

"Okei, mä voisin koittaa noita esteitä nytten", tokaisin hidastaessani ruunan käyntiin. Viski heilautti päätään ja kalisteli kuolaimiaan kovaäänisesti. Rapsuttelin taas ponin kaulaa ajatuksissani. "Santtu haluutko sä mennä eka vai meenks mä?" Tiedustelin vielä pojalta kerraten rataa mielessäni.

"Saattaa tulla melko rumaa jälkeä..." Annika lisäsi lauseeseensa hymyillen ilkeän näköisenä. "Plääh, siististi mennään yli, no panic", virnistin ja keräsin Pennyn ohjat, olimme kävelleet jo kahdeksan kierrosta. Tamma valpastui ja Oona oli saanut radan jo valmiiksi. Kuuntelin selityksen, suljin silmäni ja kävin radan päässäni läpi. "Sä saat sitten jäädä nostelemaan Viskin tiputtamia puomeja ja raahaamaan sivuun Pennyn mäsäämät esteet", Annika naureskeli. "Penny mitään mäsää", puolustin hevostani, joka teki pohkeenväistöliikkeen vasemmalle Oonan rysäyttäessä okserin puomia hiukan alemmas.

"Lämmitelläänkö jo?" kysäisin Annikalta. "Tää käy aika kuumana!" Juuri samaan aikaan Annika puhui päälleni: "Mä lämmittelen tätä vielä hetkisen ja koklaan sitten tota rataa." Käskytin Pennyn raviin, ja se lähtikin reipasta ravia. Kääntelin voltteja, kiemurauraa ja asetin tammaa sisäänpäin. Päätin laukata pääty-ympyrällä, Annika ravaili ja pian luultavasti laukkailisi uralla. Esteitäkään ei ollut tiellä.

Nostin laukan ja tamma aloitti heti puhtaasti laukkaamisen. Se pyöritteli häntäänsä, mutta polki hyvin jalkojaan ja laukkasi tahdikkaasti. "Hieno tyttö!" kehuin sitä ja taputin kaulalle. Annikakin laukkasi uralla. Laukattuani muutama (kymmenisen) kierrosta, siirsin raviin ja pienen ravipätkän kautta käyntiin. "Santtu haluutko sä mennä eka vai meenks mä?" Annika kysyi vastakkaiselta pitkältä sivulta. "Naiset ensin", virnistin ja kumarsin Pennyn selästä.

"Ihan miten herra vaan haluaa" , vastasin virnistäen Santulle takaisin. Kokosin Viskin ohjia ja se nosti päätään heti ylös valppaana. "Kerrankin sä jaksat olla pirteällä päällä, Viski", mutisin ponille hieman kummastuneena. Painoin pohkeeni ruunan pörröisiin kylkiin ja Viski lähti kävelemään tahdikkaasti eteenpäin. Valmistelin Viskin laukannostoa varten puolipidätteellä ja annoin laukka-avut. Ruuna pärskähti hassusti ja viskaisi päätään, mutta siirtyi kuitenkin ehkä hieman vetelään laukkaan. Annoin ponille pohkeita ja ratsastin ympyrän ennen kuin ohjasin Viskin ensimmäiselle esteelle, pitkän sivun pystylle. Poni käänsi korvansa luimuun huomatessaan esteen, mutta työnsi ne taas nopeasti höröön, kun lähestyimme estettä. Arvioin ponnistusta jo kaukaa. Neljä askelta... Kolme... Kaksi, yksi.... Annoin Viskille reilusti pohjetta ja se ponnisti tottelevaisesti esteen yli, tosin melko vähäisellä ilmavaralla.

Hoputin Viskiä kohti matalahkoa ristikkosarjaa. Ruuna korskahti taas hölmösti ja vaahto räiskyi sen suupieliltä maahan. Myötäilin Viskin liikkeitä ja tein pari puolipidätettä, kun ruuna kiihdytteli liikaa. Sarjan väliin mahtuisi Viskiltä kaksikin laukka-askelta, Pennyltä vain yksi. Saisin silti luultavasti vähän koota laukkaa. Ohjasin Viskin ristikon keskelle ja poni ponnisti taas yli, nyt hieman isommalla ilmavaralla kuin äsken. Estettä seurasi pikkuruinen pukki, mutta en edes horjahtanut selässä. Kaksi laukka-askelta mahtuivat niukasti esteen väliin ja ponnistus ajoittui ehkä hitusen liian myöhäiseksi. Viski pääsi kuitenkin yli ja pisti taas parit pukit. Painoin pohkeeni ponin kylkiin, jotta se keskittyisi. Seurasi tiukka käännös ja uusi pysty. Viski ylitti taas mallikelpoisesti esteen ja taputin ponia pikaisesti.

Ohjasin Viskin viimeiselle esteelle, nousevalle okserille. Viski yritti hiljentää laukkaa, mutta kannustin sitä eteenpäin ja ylitimme lopulta viimeisenkin esteen, vaikka Viskin kaviot kolahtivatkin ylityksessä puomiin. Hidastin esteen jälkeen raviin ja pyyhin hikeä otsalta. Taputtelin Viskiä tyytyväisesti. "No niin Santtu, otas tästä mallia!" Huikkasin pojalle.

Hölkkäsin radalta pitkän sivun reunaan, etten jäisi Pennyn alle. "Sä saat sitten jäädä nostelemaan Viskin tiputtamia puomeja ja raahaamaan sivuun Pennyn mäsäämät esteet", Annika selosti. Virnistin Annikalle ivallisesti.
"Mitenköhän teijän kans käy? Koko maneesi hajalla?", irvailin Annikalle ja Santulle. Annika yritti saada Viskin liikkeet pyörimään sulavasti. Samalla Santtu siirtyi pääty-ympyrälle laukkaamaan ja taivuttelemaan Pennyä. Annika kokosi Viskin ohjia ja poni nosti päänsä virkeästi ylös, Santun annettua Annikan aloittaa.
"Onnea vaan, Annika ja Viski.", toivotin onnea edelleen ivallisella äänellä.

Viski väänsi korvansa luimuun, mutta nosti ne taas hörölle, Annikan ajaessa sitä eteenpäin kohti ensimmäistä pystyä. Kaksikko pääsi, kuin pääsikin esteen yli, minun kauhistellessa maneesin laidalla. Puolipidätteillä Annika sai Viskin kuriin ja hyppäsi hienosti matalat ristikot. Tosin Viski pukitteli rajusti.
"Hei, mitä pukkisarjaa te meette?", kysäisin Annikalta, vaikka tiesin ettei hän kuulisi kysymystä esteiden välillä. Viski kolautti kavionsa nousevalla okserilla, mutta puomi ei tippunut. Kailotin suurella äänellä "Annika ja Viski, ei virhepisteitä!". Annika pyyhki hikeä otsaltaan ja minä hekotin vieressä.
"Selvisit.", naurahdin Annikalle ja Viskille joka nautti Annikan taputteluista.

"Seuraavaksi Santtu ja Penny! Onnea.", kailotin Santulle, joka käveli Pennyn kanssa. Juoksin pikaisesti tarkistamaan kaikki esteet ja palasin pikaisesti takaisin maneesin pitkän sivun reunaan katselemaan Pennyn kävelyä.
"Lähtölupa annettu.", naurahdin Santulle, joka katsoi minua tuimasti.

Hymyilin Oonan selostuksille. Viski vaikutti raukealta, mutten silti sen haukotteluista huolimatta antanut sen nukahtaa, vaan ravailin pienellä ympyrällä poissa esteradan tieltä. Viski kalisteli kuolaimiaan. Sen vauhti oli taas hiipumassa, joten annoin pohjetta kunnolla ja ruuna alkoikin pikkuhiljaa heräillä.

Vaihdoin suunnan ympyrälläni ja istahdin harjoitusraviin, niin epämukavaa tikitystä kuin se Viskin kanssa onkin. Poni käänteli korviaan ja päristeli sieraimiaan. Työskentelin uralla, koitin hakea Viskiä vähän muotoon. Se joustikin niskastaan ihan kivasti ja kaartoi kaulaansa, tosin näyttäen hieman hassulta lyhyen kaulansa kanssa pöyhkeillessään.

Nostin laukan ympyrällä ja laukkasin useita kierroksia. Viskin pää heilui suloisesti laukan tahtiin ja se pyöritteli kuolaimia yhä kielellään. Häntäkin viuhahteli pari kertaa vähän äkäiseen tahtiin, mutta Viski kulki silti ihan kunnolla. Siirsin Viskin ravin kautta käyntiin päästäen ruunan levähtämään pitkin ohjin. Viski rouskutti kuolaimiaan vieläkin kovaäänisesti ja taputtelin sen kaulaa tyytyväisenä. Katselin Santun suoritusta ympyrältäni, josta oli loistavat näkymät.

Haukottelin makeasti seuratessani Annikan menoa. "Varo, ettei ton ponin maha tiputa niitä esteitä", virnistin tytölle heti ensimmäisen esteen jälkeen. Hyppy oli ollut melko matala ja ponin vatsa meinasi kolhaista puomia. Rata mentiin - ihme ja kumma - kuitenkin puhtaasti. "No niin Santtu, otas tästä mallia!" Annika hymyili kehuessaan samalla Viskiä taputuksille. Oona julisti jo lähtöluvan. Nostin Pennyllä laukan ja huikkasin vielä Annikalle virnistäen: "Ei me tosta mallia voida ottaa kun me mennään vähän kovempaa ja korkeammalta!"

Istuin tiukasti satulassa ja pidin Pennyn laukan sopivan hitaana ja lyhyenä. Muutama metri ennen estettä päästin ohjaa ja annoin pohkeita noustessani ensin "kolmen pisteen istuntaan" ja hypätessä kevyeeseen istuntaan. Esteen jälkeen suunnatessamme sarjalle, pidätin heti rynnivää tammaa ja istuin syvällä satulassa. Ennen sarjaa päästin ohjaa, nousin istuntaan ja Penny hyppäsi sarjan korvat hörössä mielellään - melkoisella ilmavaralla.

Käänsin tammaa jo toisen ristikon päällä ja käänteessä tuin sitä pohkeillani. Päästin tamman laukkaamaan kovaa ja pysty ylittyi taas. Esteen päällä hain okserin silmiini ja mietin sekunnissa sopivan tien esteelle. Penny oli kovasti oikomassa, mutta asetin sitä ulospäin, ja lopulta käänsin esteelle. Tamma hyppäsi todella kaukaa ja jouduin myötäämään paljon. Penny jatkoi ryhdikästä laukkaa koko radan loppuun.

"Repikää siitä", huusin pidätellessäni Pennyn ensin hitaaseen laukkaan, sitten harjoitusraviin ja ravailin muutaman kierroksen kevyessä ravissa, jonka jälkeen siirsin käyntiin. "Nostakko Annikalle ja sit jos nostat mulle viel?" katsoin kysyvästi Oonaan ja Annikaan.

Ensin tästä pitkältä sivulta tämä pystyeste ja sitten tämä ristikkosarja. Tiukka käännös takaisinpäin ja sitten on taas pystyeste. Sen jälkeen tuollainen kiva kiemura ja vielä nouseva okseri.

"Eiku mä kyl hyppään eka uudelleen tän radan!" Vastasin Santulle. "Näytetään Santulle, että päästään me lujaa, vai mitä Viski?" Mutisin ruunalle. Viski käänsi korvansa taakse ja kuopi sitten maata etujalallaan. Puristin Viskiä pohkeillani ja se lähti reippaaseen käyntiin. Nostin laukan ja ajoin Viskiä lujaa tahtia eteen. Poni pärskähti innoissaan ja kiihdytti hurjaa vauhtia ensimmäiselle pystylle. Pidätin Viskin vauhtia vain hiukkasen. Ajauduimme ehkä hitusen liian lähelle estettä vauhdin hurmassa, mutta hypyssä sitä ei huomannut, sillä Viski ponnisti hyvin ilmavasti ja ylitti esteen tyylikkäästi.

Ristikkosarjalle oli edelliselle kerralla mennyt kuusi askelta, mutta nyt Viski pääsi esteelle helposti viidellä harppauksella. Pidätin ponin menoa hieman. Sarjan ensimmäisen osan hyppy oli hieno. Laskeuduttuamme pidätin ohjista, jotta Viski saisi kaksi askelta mahtumaan esteiden väliin. Hieman tiukille meni, mutta Viski pelasti taas tilanteen rohkealla hypyllä. Santun mallia seuraten ohjasin Viskiä jo ilmassa kääntymään seuraavalle esteelle, koska tie sinne olisi melkoisen jyrkkä. Viski viskaisi päätään ja onnistui pienen kokonsa vuoksi näppärästi käännöksessä, joten saimme suoran lähestymisen seuraavalle pystylle.

Hoputin taas Viskiä lujempaan menoon ja ponin askellus piteni ja vauhti koveni. Pysty tuli hyvin äkkiä eteen, mutta ponnistus osui silti suunniteltuun paikkaan ja Viski ylitti esteen vauhdilla laskeutuen pitkälle esteen jälkeen. Ohjasin Viskiä jo okserille puristaen pohkeitani sen kylkiin menoa vauhdittamassa. Enpä muista koskaan ennen kaahanneeni Viskillä sellaista vauhtia. Viskin askelet eivät ihan sopineet okserille ja ponnistus myöhästyi, kun ajauduimme liian lähelle estettä. Henkeä pidättäen nousin kevyeen istuntaan Viskin ponnistaessa. Näin kuinka läheltä ponin kaviot menivät estettä, mutta ne eivät kuitenkaan edes kolahtaneet siihen. Laskeutuminen oli pehmeä ja hallittu.

Löin nyrkkini iloisesti ilmaan. "Mitäs Santtu nyt sanoo?" Huusin Santulle virnistellen leveästi. "Aika vauhtia paineltiin Viskin kokoon nähden, melkeen tais Penny jäädä kakkoseks!" Kesti hetken, ennen kuin sain energisen Viskin siirrettyä raviin. Ravasin hetken ja siirsin Viskin sitten käyntiin antaen sille taas isot taputukset. "Mä voisin nyt kokeilla vähän korkeempaa rataa, ellei Santtu taho mennä uusiks tota rataa?" Sanoin sekä Oonalle että Santulle.

"Niin, helppohan se nyt oli kun me näytettiin mallia", virnistin. "Me voitais tulla vaan muutama este tähän verkaks, sit isompaa?" vakavoiduin ja aloin miettimään. "Jos vaikka nostat noi ristikot pystyiks ja sit tullaan toisesta suunnasta? Tulis hyvä jumppasarja, jos vähän siirrät tätä pystyä.." selitin ja viuhdoin käsilläni, mistä Penny ei pitänyt. Tamma myös huomautti asiasta terävällä pään nykäisyllä repäisten ohjat kädestäni. "Penny! Niin siis sitä pystyä sinne sarjalle päin, sillai et menee kolme askelta?" ärähdin Pennylle ja selitin loppuun.

Oona teki työtä käskettyä ja vaihdoin Pennyn kanssa suunnan täyskaarrolla. Nostin laukan ja katselin estettä Pennyn laukatessa innokkaasti eteenpäin. Se pukitti ja ryösti pidempään laukkaan. "Penny!" ärähdin kovaan ääneen ja repäisin ohjasta korostaakseni sanoja. Tamma heitteli päätään, mutta jatkoi rytmikkäässä laukassa.

Tulimme sarjalle hyvässä tahdissa ainakin omasta mielestäni. Penny ponnisti hirvittävän kaukaa sarjan ensimmäiselle osalle ja toiselle tulosta koitui jo ongelmia. Tamma oli kieltäytyä, mutta iskin rohkaisevasti pohkeet sen kylkiin, jolloin se hyppäsi liki paikoiltaan ja aivan järkyttävän pystyn hypyn. Penny oli selvästi tohkeissaan esteen jälkeen ja pyöritteli päätään. Otin tamman nopeasti kontrolliin ja selvitimme viimeisen pystyn kunnialla.

"Hui helvetti, tää kyllä hyppää mistä vaa", manailin itsekseni laukatessani tammalla ympäri kenttää.

Seisoskelin maneesin pitkän sivun reunassa katselemassa Santun ja Annikan ratsastusta. Annika siirtyi pienelle ympyrälle ravaamaan ja katselemaan Santun hyppyjä. "Ei me tosta mallia voida ottaa kun me mennään vähän kovempaa ja korkeammalta!", Santtu irvaili Annikalle nostaessaan hitaan ja lyhyen laukan. Santtu joutui pidättelemään Pennyä aika rajusti, mutta virhepisteitä ei kuitenkaan tullut.
"Santtu ja Penny, ei myöskään virhepisteitä!", kailotin Santun ravatessa Pennyn kanssa ja hidastaen vähitellen käyntiin.

Santtu kysyi, nostaisinko esteitä vaiko en?
"Eiku mä kyl hyppään eka uudelleen tän radan!", Annika huusi Santun lopettaessaan puheensa. Nyökkäsin ja kiljaisin "Lähtölupa annettu." Viski lähti kiihdyttämään laukkaa kohti ensimmäistä pystyä. Ajattelin, että mitähän tuostakin tulee. Viski kuitenkin ylitti kaikki esteet hienosti, tosin viimeisellä okserilla Viski hyppäsi liian läheltä, kuitenkin päästen hienosti yli.
"Mitäs Santtu nyt sanoo?", Annika kiljaisi iloisesti.
"Annika ja Viski, ei virhepisteitä!", kailotin Annikan ilonpidon keskelle. Taputin käsiäni ja kipaisin Annikan luo. Taputtelin Viskiä ja kättelin Annikaa oikein virallisesti.

"Jos vaikka nostat noi ristikot pystyiks ja sit tullaan toisesta suunnasta? Tulis hyvä jumppasarja, jos vähän siirrät tätä pystyä..", Santtu alkoi selittää käsillään viuhtoen. Penny hermostui ja vetäisi ohjat Santulta. Naurahdin ja aloin nostella ristikoita pystyiksi ja siirsin muutamaa estettä Santun ohjeiden mukaan. Tarkistin esteet vielä kerran ja juoksin sitten takaisin maneesin reunalle. Santtu kannusti Pennyn laukkaan ja lähestyi estettä. Ensimmäisen pystyn Penny hyppäsi erittäin kaukaa ja vetäisin henkeä kauhistuneena. Nyt tulisi romua ja tarvetta sidetarpeille. Penny selvitti esteen Santun avuilla, mutta toiselle pystylle se meinasi kieltää. Santtu potkaisi tammaa kylkiin ja Penny totteli, hypäten pystysuoran hypyn suoraan esteen edestä. Viimeisen pystyn kaksikko suoritti hienosti.
"Santtu ja Penny, ei edelleenkään virhepisteitä! Onnea.", huutelin taas. Santun hiljainen manaus kuului korviini saakka.
"Hah, mikä kaakki. Hyppii mistä sattuu.", tokaisin Santulle

Katselin Santun suoritusta kierrellen Viskin kanssa ympäri kenttää, varoen kuitenkin osumasta radan tielle. Penny hyppi hyvin ja tulin itsekin haaveilleeksi oikeasta estehevosesta. "Mutta onhan Viskissäkin hyvät puolensa. Ainakaan ei tipu korkealta", ajattelin pidätellen virnistystä. Santtu kehotti Oonaa korottamaan esteitä. "Viski ei kyllä mee noista enää yli", tokaisin hieman pettyneenä. "Voisin varmaan alottaa jo loppuverkat, onhan tässä hypitty jo ihan kivasti", jatkoin painaen pohkeeni ruunan kylkiin. Viski lähti melko laahustavaa käyntiä eteenpäin, mutta sain hoputettua sen tahtia pohkeillani.

Nostin vielä viimeisen kerran laukan ja kiersin uran pari kertaa, kun se oli vielä vapaa - Santtu ei ollut lähtenyt vielä hyppimään. Viski innostui kiihdyttelemään pitkillä sivuilla oikein kunnolla ja sainkin hieman pidätellä sitä. Hiljensin ruunan tasaiseen raviin, tein parit ympyrät ja siirsin ponin sitten käyntiin. Taputin sen kaulaa tyytyväisenä, hyvä suoritus Viskiltä kaikenkaikkiaan.

"Mä taidan lähtee viemään tätä jo talliin", huikkasin Oonalle ja Santulle. "Saatan tulla vielä yleisöksi, kunhan saan Viskin hoidettua", lupailin ratsastaessani maneesin ovelle. "Pitäähän sitä nähdä, jos Penny rupeaa vaikka rodeota vetämään", naureskelin vielä loppuun ja heilautin kättäni Oonalle ja Santulle. Ratsastin ulos maneesista. Ulkona oli jo pimeää, eikä ihmekkään, sillä ilta oli jo melko pitkällä.

"Saatan tulla vielä yleisöksi, kunhan saan Viskin hoidettua", Annika sanoi vielä ovelta veryteltyään Viskiä muutaman voltin ja parin laukkapätkän ajan. "Kannattaa tulla, voit ottaa huippuratsukolta opiksesi", virnistin tytölle, joka ratsasti ulos maneesista.

"Teekkö taas sen äskösen radan, mut nostat pystyt kasikymppiin ja ristikot kasikympiks ja okserista seiskyt kasikyt nouseva?" kysyin Oonalta ravaillessani uralla ja tutkaillessani rataa. Taputin Pennyä kaulalle, kun se ravasi kauniisti ja peräti muodossa.

Otin muutamia temponvaihteluita ja siirtymisiä. Aluksi laukkasin vain ympäri uraa asettaen sisäänpäin, sitten aloin tehdä siirtymisiä. Laukasta käyntiin ja käynnistä laukkaan, pysähdyksestä raviin ja ravista suoraan seis.

Vilkuilin radan parissa puuhailevaa Oonaa, ja hoksasin, että voisin veryttelyksi mennä juuri keskiympyrän varrella olevaa pystyä. "Me tullaan toi pysty pari kertaa ympyrällä verkaks, ei tartte laskee sitä nyt kasikympistä, mut nostakko ne muut viel?" osoitin ja huutelin ravista.

Nostin laukan ja ohjasin Pennyn ympyrälle. Askeleet eivät sopineet, ja Penny hyppäsi todella kaukaa. En ehtinyt hyppyyn kovinkaan hyvin mukaan ja vetäisin vahingossa tamman ohjasta, minkä sain huomata pukkien saattelemana. Ratsastin lyhyemmässä laukassa seuraavaksi ja pääsimme loistavasti yli.

"Ootko jo saanu nostettuu kaikki?" kysäisin Oonalta tultuamme pystyn kolmisen kertaa.

Annika kierteli kenttää Viskin kanssa. Santtu oli jo hypännyt muutellun radan kerran.
"Viski ei kyllä mee noista enää yli", Annika harmitteli ja äänensävystä huomasi pettymyksen.
"Harmi, pitäsikö mun sit...", harmittelin Annikalle, joka selvitti jo samalla aloittavansa loppuverryttelyt. Viski oli todellakin väsyneen oloinen. Kaivelin taskuistani pari porkkananpalaa ja juoksin antamaan ne Viskille, joka laahusti Annikan pohkeiden tahdittamana pitkin maneesia.

Viski hörähti ja nappasi porkkanat.
"Ihmeen hyvinhän Viski hyppäsi.", kehuskelin Annikalle, joka nosti Viskillä samalla laukan. Tyttö ravasi ponillaan vielä muutaman kerran ympyröitä ja hiljensi sitten käyntiin.
"Mä taidan lähtee viemään tätä jo talliin", Annika huikkasi meille ja lähti kävelemään kohti maneesin ovea. Heilautin kättä Annikalle naurahtaen.

"Teekkö taas sen äskösen radan, mut nostat pystyt kasikymppiin ja ristikot kasikympiks ja okserista seiskyt kasikyt nouseva?", Santtu kysyi, kun Annika oli lähtenyt. Nyökkäsin ja kipitin radalle nostelemaan esteitä. Vilkuilin samalla Santun hienoa työskentelyä Pennyn kanssa, kauniita siirtymisiä. Juuri, kun sain keskiympyrällä olevan pystyn nostetuksi Santtu huusi haluavansa tulla samaista estettä verryttelynä. Nyökkäsin selvästi ja kipitin toiselle esteelle. Kesti aika kauan, että sain kaikki esteet nostetuksi, mutta työ oli vaivan arvoista.

Santtu nosti Pennyllä laukan ja kääntyi kohti pystyä. Penny hyppäsi todella kaukaa ja esteen jälkeen Penny pukitti pari kertaa. Toisen kerran Santtu ratsasti selvästi lyhyemmässä laukassa ja hyppäsi komean hypyn suoraan keskeltä estettä. Taputin käsiäni hiljaa ja naurahdin. Santtu hyppäsi esteen pari kertaa ja kysyi olenko nostanut kaikki esteet.
"Oon, oon. Hyppää nyt vaan.", naurahdin Santulle.

Viski kulki väsähtäneen oloisena kohti tallia. Puristin pohkeillani lisää vauhtia ruunaan, sillä sen vauhti tuntui hiipuvan koko ajan. "Kohta pääset syömään", hymyilin Viskille. "Etköhän sitten piristy." Talli häämötti jo edessä, joten pysäytin Viskin ja hyppäsin alas sen selästä. Rupesin heti nostamaan jalustimia ylös ja löysäämään vyötä. Viski pärskähti uupuneesti mutta tyytyväisesti. Taputin ruunaa kaulalle.

Talutin Viskin sisälle lämpöiseen ja valoisaan talliin. Kirpeän ulkoilman jälkeen tallissa tuntui todellakin ihanan lämpöiseltä ja se sai melkeinpä hymyn huulille. Viski kulki perässäni suoraan karsinaansa. Vilkaisin kelloa ja huomasin kohta olevan ruoka-aika. Riisuin ponin varusteet ja vein ne varustehuoneeseen napattuani matkan varrelta ruunan harjat mukaani.

Rapsuttelin Viskiä hetken ja aloin sitten harjaamaan sitä. Poni oli hionnut tunnin aikana satulan alta, kuten arvata saattaa ruunan paksun talviturkin takia. Hiki kuivui kuitenkin harjauksen aikana, joten en kokenut tarpeelliseksi laittaa Viskille hikiloimea. Puhdistin vielä ruunan kaviot ja setvin sen harjan ja sitten olinkin oikeastaan valmis. Silittelin ponin turpaa hetken ajan ja pujahdin sitten ulos karsinasta.

Lähdin maneesille päin Santun ratsastusta katsomaan, sillä vielä ei huvittanut lähteä kotiin. Bussikaan ei tulisi vielä puoleen tuntiin, joten minulla ei tosiaankaan olisi hirveää kiirettä. Hipsin maneesille reipasta vauhtia, sillä kylmä pureutui suoraan ohuen takkini läpi. Raotin ovea ja astelin sisään maneesiin. Moikkasin Santun ja Oonan pikaisesti ja jäin istumaan katsomoon Santun ratsastusta katselemaan.

Mulla viis viestiä, jos me nyt lopetetaan tää tähän >8D

Kuusi pitkää.

8 tosi pitkää, oon vähän panostanu.

Oonalle 5
Santulle 6
Annikalle 9