Kamelointia maastossa

Harjailin Kill Hannahin kappaletta hyräillen Pennyä sen karsinassa. Tamma kuunteli hyräilyä ja satunnaisia laulunsanoja puolella korvallan rohmutessaan olemattomia kauranjyväsiä ruokakuppinsa pohjalta. "Pölvästi.. Ei siellä ole mitään", naurahdin Pennylle ottaessani sen pään käsittelyyn. Tamma sulki silmänsä nöyrästi ja hamusi huulillaan tallitakkini hihaa. Naurahdin ja tapusin sitä kaulalle.

Hain Pennyn suitset ja koukkasinpa vielä käyttämättömänä lojuneen ratsastusloimen matkaan. "Mennään tänää köpöttelyä maastossa", kerroin Pennylle ujuttaessani ohjat sen kaulalle. Tamma ravisti päätään kun tarjosin sille kuolaimia. Hampaat olivat tiukasti yhdessä. "No voidaan me vähän laukatakin." Hampaat edelleen yhdessä. "Otetaan kunnon peltorallit sitten", huokaisin alistuneesti ja ujutin kuolaimet avoimeen suuhun. Kiinnitin soljet nopeasti ja heitin ratsastusloimen selkään.

Pihassa ponnistin - okei, nostin toisen jalkani tamma yli - hoitopuomilta selkään. Kiristin vielä kypäräni ja laitoin takkini vetoketjun kiinni. Suuntasimme tutuille maastopoluille ja Penny käveli tahdikkaasti pää korkealla ja korvat hörössä.

Harjasin Kanelia sen karsinassa. Tamma oli ollut kumman apaattinen. Ehkä se kaipaisi seuraa. Saatuani sen karvan suurinpiirtein puhtaaksi, selvitin vielä sen lyhyehköä harjaa. Kasasin harjat kasaan ja kipitin varustehuoneeseen. Olin saanut Kanelille uudet suitset, ehkä voisin lähteä ratsastamaan. Nappasin suitset telineestä ja kävelin takaisin sen karsinalle. Näytin uutuuttaan kiiltäviä kuolaimia Kanelille. Tamma katsoi kuolaimia hetken, eikä protestoinut sitä, että nostin ohjat sen kaulalle ja työnsin kuolaimet sen suuhun. Yhtäkkiä se käänsi päätään minua kohti ja nuolaisi takkini hiaan leveän kuolajäljen. "Höpsö kaakki.", ärähdin, mutta hymyilin sille lempeästi. Saatuani kaikki hihnat kiinnitettyä talutin Kanelin ulos.

Pihalla ei näkynyt juurikaan ketään. Vain hevosia tarhoissa ja Santtu ratsastamassa Pennyllä. Hän oli ilmeisesti menossa maastoon. "Minnes sä oot menossa?", huudahdin kysyvästi Santulle joka istui Pennyn selässä hyvässä ryhdissä. Talutin Kanelin hoitopuomille. Toivoin, että se kestäisi selkään nousuni. Hypähdin hoitopuomilta tamman selkään. Jalkani olivat revähtää istuessani Kanelin leveään selkään."No niin, eka kerta sun selässä.", ilmoitin Kanelille, joka seisoi värähtämättä paikallaan. Käänsin tamman lempeällä ohjasliikkeellä kohti Santtua ja Pennyä. Puristin pohkeilla kevyesti ja Kaneli lähtikin yllättävän kevyesti liikkeelle. Asettelin vielä kypärääni päähän ja taputin Kanelia kaulalle. "Nyt sitä mennään, jättikameli.", naurahdin tammalle, joka nosteli jalkojaan raskaasti eteenpäin.

"Minnes sä oot menossa?" kuulin Oonan äänen takaani. Olin juuri venyttelemässä selkääni, mutta lösähdin taas röhnötysasentoon kuullessani kysymyksen. Katsoin olkani yli ja näin Oonan Kame.. Kanelin selässä. "Joudutko istumaan siellä spagaatissa?" naurahdin kääntäessäni Pennyn huutoja kohti. Pysähdyimme ja odotimme, että Kam.. Kaneli ja Oona ehtivät rinnallemme.

Vaikka Kame.. Kaneli ei ollut Pennyä kuin pari senttiä korkeampi, sain silti katsoa sen jyhkeää päätä yläviistoon. "Hirveen kokonen", tuhahdin. Penny steppasi pari askelta reunaa päin. "Mut me ollaan menos peltotielle vetään pienet peltorallit", vastasin ensimmäiseen kysymykseen. Penny ravisteli taas päätään. "Anteeksi neiti!" tuhahdin. "Mennään vetään siis erittäin superübervauhdikkaat peltorallit", sanoin ivallisella äänellä Pennyä tiiraillen.

Olin harjaillut Yasminia jo pitemmän aikaa sen karsinassa. Tamma alkoi kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntyä liiasta hyörimisestä sen karsinassa, joten jätin Yasminin suosiolla rauhaan. Painelin toimistoon sohvalle istuksimaan etsittyäni ensin kaapeista pipareita, mutta yhtään keksiä ei löytynyt. "Kenties Santtu on syönyt ne", ajattelin tympääntyneenä. Toimisto oli tyhjä, joten en viihtynyt siellä kauaa, vaan lähdin takaisin tallikäytävälle. Rapsuttelin Viskiä jokusen tovin ja ihmettelin, missä kaikki porukat oikein olivat.

Vähän ajan kuluttua Oona lähti taluttamaan Kanelia ulospäin. Oona ei huomannut minua moikkauksestani huolimatta, joten lähdin kävelemään Kanelin perään tarkoituksenani ruveta Oonan kanssa juttusille pihalla. Kun pääsin pihalle, Oona kuitenkin rupatteli Santun kanssa. "Moi te kaksi, maastoonko ootte menossa?" Huikkasin kaksikolle.

"Joudutko istumaan siellä spagaatissa?", Santtu naurahti minulle. Nyökkäsin naurahtaen Santulle. "Onhan tää vähä vaikeeta, mut ei voi mittää.", vastasin väännellessä jalkojani oikeille paikoilleen. Santtu pysäytti Pennyn ja odotti, että ehtisin heidän vierelleen. Kannustin Kamelin liikkumaan nopeammin. Pysähdytin Kamelin Pennyn viereen. "Hirveen kokonen", Santtu tokaisi hetken Kanelia katsottuaan. Kameli oli pari senttiä korkeampi, kuin Penny ja se näytti leuhkivan siitä Pennylle.Kaneli venytti itsensä mahdollisimman korkeaksi. Naurahdin sille. "Kaneli näyttää, et se on pitempi kui Penny.", naurahdin Santulle.

"Mut me ollaan menos peltotielle vetään pienet peltorallit", Santtu vastasi viimein. Penny ei näyttänyt tykkäävän vastauksesta ja protestoi sitä astelemalla hieman sivuaskelia. Santtu pyysi tammalta anteeksi. "Mennään vetään siis erittäin superübervauhdikkaat peltorallit", Santtu korjasi lauseen. Nyökkäsin iloisesti. "Päästäiskö me mukaan, siis vaikka tää Kameli-ötökkä ei kovin lujaa laukkaakaan?", kysyin Santulta ja rapsuttelin samalla Kamelia kaulalta. Jalkani alkoivat olla jo aika kipeät.

Havahduin juttelemasta Santun kanssa, kun Annika tuli kysymään "Moi te kaksi, maastoonko ootte menossa?" Käänsin Kamelia hieman Annikaan päin. "Joo, maastoonhan me. Minne sä kauhupolles jätit?", kysyin irvaillen Annikalta. Kaneli alkoi väsyä seisoskeluun ja se vetäisi ohjat kädestäni. "Kameli!", komensin sitä. Kiskoin sen pään ylös ja pidin ohjia hieman tiukemmalla.

Varmaankin pääsen mukaan? Saa sit hyppiä yli jos en ole sillä hetkel paikalla. (:

Harjailin Lakua ja ihmeissäni pystyin todeta, ettei se ollut kovinkaan likainen. Lämmittelin kuolaimia hetken käsissäni ja ujutin sitten ne Lakun suuhun. Se avasi suunsa kunnialla antaen vielä kiinnittää remmitkin. Heitin kevyen ''loimen'' Lakun selkään.

Talutin Lakun tallipihalle ja ponnistin sen selkään. Huomasin Oonan, Annikan ja Santun maastopolun alussa juttelemassa. ''Hei! Odottakaa muakin!'' huudahdin ja ohjasin orin muiden luokse. Laku korskahteli ja kuopi hieman, johtuen varmasti siitä, että Santtu oli sanonut vetävänsä superhyperpeltorallit. ''Voinkos tulla mukaan vetämään superpeltoralleja?'' naurahdin ja moikkasin samalla maassa seisovaa Annikaa.

/Pääset mukaan (:

Pidin ohjia aika tiukalla, ettei Kaneli saisi vedettyä päätä lepoasentoon ja nukahdettua. "Säkö et saanu viel ratsastaa Yasminilla?", kysyin Annikalta, joka seisoi vierelläni. "Jos lähtisit meijän kaa maastoo? Kamelin selkää mahtuu kakski tyyppiä.", naurahdin Annikalle. Pian takaamme kuului Jassun ääni. ''Hei! Odottakaa muakin!'', Jassu huusi Lakun selästä. "Ootetaan, ootetaan.", vastasin Jassun pyyntöön. Tyttö ratsasti Lakulla meidän viereemme. Laku korskahteli innoissaan vieressäni.

''Voinkos tulla mukaan vetämään superpeltoralleja?'', Jassu naurahti ja moikkasi samalla Annikan, joka seisoskeli edelleen maassa. "Mun puolesta mukaan pääsee viel, riippuu muista", naurahdin Jassulle, joka yritti pitää Lakun aloillaan. Ori oli innoissaan maastoon lähdöstä. Huomioni herpaantui hetkeksi ja samassa Kameli oli saanut ohjat riuhtaistua kädestäni. Se roikutti päätään matalalla, kai alkaakseen nukkumaan. Yritin vetää sen pään ylös, mutta se painoi sen vastahakoisesti alas. "Annika, viitsikkö nostaa tän Kamelin pään.", huikkasin huvittuneella äänellä.

"Säkö et saanu viel ratsastaa Yasminilla?", Oona kysyi minulta Kamelinsa selästä. "Jos lähtisit meijän kaa maastoo? Kamelin selkää mahtuu kakski tyyppiä", hän ehdotti ystävällisesti. "Oi, vois olla tosi kivaa!" Vastasin innokkaasti. Heti perään Kameli riuhtaisi ohjat Oonan käsistä ja roikotti päätään maan tasalla nukahtamaisillaan. "Annika,viitsisitkö nostaa tän Kamelin pään", Oona huikkasi huvittuneesti. Revin kovalla vaivalla Kamelin pään ylös. Oona näytti hyvin kiitolliselta.

"Mitenhän mä pääsen ton jättiläisen selkään?" Kysyin epäilevästi. Samassa huomasin pienen jakkaran tallin oven lähellä - luultavasti se olikin juuri selkäännousun avuksi tarkoitettu. Kipaisin nappaamassa jakkaran ja ketterästi kiipesin Kamelin selkään heti Oonan taakse. "Hullua", nauroin Kamelin selästä. "Tällä saa sitte olla aika tasanen ravi etten lennä täältä ensimmäiseen pusikkoon", lisäsin virnistäen.

Kameli ei tuntunut edes huomaavan, että sen selkään oli juuri hypännyt toinenkin rastastaja. "Yasmin olisi tässä kohtaa saanut hirveän hepulin", mutisin puoliksi huvittuneena, puoliksi harmissani.

''Tällä saa sitte olla aika tasanen ravi etten lennä täältä ensimmäiseen pusikkoon'', Annika virnisti. ''Kyllä mä uskon, kun on tollanen köntys!'' vastasin Oonan puolesta Annikalle. Hymähdin ja taputin Lakun kaulaa. ''Tällä on ainakin tosi tasanen askellus'', totesin jatkoksi ja irvistin Santulle, joka istui hieman venkoavan Pennyn selässä.

Lähdimme kohti maastopolkua, jotta emme jäisi paikallemme töröttämään. Varsinkaan, kun eräät eivät siitä pitäneet - Penny ja Laku. Minusta oli todella huvittavan näköistä, kun iso Kaneli-Kameli kantoi kahta ratsastajaa selässään ja huomautinkin siitä naurahtaen: ''Toi on hei tosi kivan näköstä!''

Ratsastimme vähän aikaa, kunnes minä kiljaisin: ''Katsokaa, hirvi!''

Annika suostui tulemaan kanssani Kamelilla maastoon. Hän joutui kuitenkin repimään Kanelin pään ylös ensin. Hymyilin Annikalle, joka repi tamman päätä ylös. "Mitenhän mä pääsen ton jättiläisen selkään?", Annika epäröi katsellessaan minua ja Kamelia. Tyttö haki pienen jakkaran tallin ovelta ja kiipesi sen avulla Kameli-jätin selkään. "Hullua", Annika nauroi takanani, tamman selässä. "Niinhän tää on, mut tää jätti on rauhalline tapaus.", selitin Annikalle, joka nauroi selkäni takana. "Tällä saa sitte olla aika tasanen ravi etten lennä täältä ensimmäiseen pusikkoon", Annika lisäsi. En ehtinyt vastata, kun Jassu ehti vastaamaan kysymykseen: ''Kyllä mä uskon, kun on tollanen köntys!'' Naurahdin Jassun vastauksella, hieman harmistuneena. Mutta köntyshän tämä oli.

Jassu taputti ratsunsa kaulaa ja kehui sen tasaista askellusta. Santtu taisteli samalla Pennyn selässä, kun tammalla oli jo kiire laukkaamaan. Kaikki kannustimme ratsumme reippaaseen käyntiin. Kaneli oli jo aika kiltisti, eikä laskenut enää päätään alas. ''Toi on hei tosi kivan näköstä!'', Jassu huomautti hilpeästi, kun Annika keikkui takanani, minä yritin pitää Kamelin ohjastuntumalla ja itse Kameli asteli väsyneen oloisena pitkin ja poikin maastopolkua. Hetken aikaa ratsastettuamme Jassu huudahti: ''Katsokaa, hirvi!'' Säikähdin Jassun huutoa, että melkein tipahdin Kanelin selästä. Kameli katsoi hirveä kummastuneena. Keräsin ohjia varmuuden vuoksi hieman tiukemmalle. Laku nosteli jo hieman päätään hirven katsoessa meitä yhtä kummastuneena, kuin me sitä.

Laku nosteli hieman päätään hirven katsoessa meitä. Keräsin ohjia lisää, koska olin täysin varma, että Laku säikähtäisi oikein viimeisen päälle. Katsoimme hirveä kaikki yhtä kummastuneina, mutta se toljotti samalla mitalla takaisin. Pennyn kiljahtava ja hermostunut hirnahdus sai sen kuitenkin juoksemaan tiehensä. ''Laukataanks sen perään?'' kysyin lähinnä Oonalta ja Santulta, Annika voisi vain toivoa pysyvänsä selässä. Sain kummaltakin myöntävät vastaukset, joten kannustimme ratsumme laukkaan ja pian näkyi samaisessa kohdassa enää pölypilvi. Jopa melkein nukahtanut Kamelikin touhotti reipasta laukkaa Lakun ja Pennyn takana.

''Shhhh, se on tuolla!'' kuiskasin muille ja kaikki hiljensivät tahtia. Hirvi oli pysähtynyt ravistelemaan puiden oksia jokseenkin hullun näköisenä. En voinut olla pidättämättä nauruani, joten purskahdin kikatuksen valtakuntaan. Hirvi nosti päänsä kuusesta, toljotti minua ja päätänsä heittelevää Lakua ja pinkoi taas tiehensä.

Lähdimme kaikki hirvijahtiin. Olin pelännyt laukkaamista Kamelin takana istuen, mutta takerruin kiinni Oonan takkiin ja onnistuin helposti pysymään Kamelin selässä. Itseasiassa laukka tuntui pehmeältä ja mukavan rauhalliselta. "Onneks tää on Kameli, eikä mikään Penny", nauroin. Kameli ei ollut moksiskaan kahdesta ratsastajasta, vaan laukkasi nätisti eteenpäin.

''Shhhh, se on tuolla!'' Jassu suhisi yllättäen muille hirveä osoittaen ja hidastimme kaikki tahtiamme. Hirvi ravisteli kumallisen näköisesti puun oksia ja repesin kikattamaan Jassun kanssa. Hirvi hoksasi meidät nopeasti, tuijotti meitä pelottaville silmillään ja pakeni pensaikot ryskyen tiehensä. "No se siitä sitten", naureskelin. "Ihme kun Penny ei saanu kohtausta tosta hirvestä", lisäsin Santtuun vilkaisten. "Mut Penny onki vähä rauhottunu siitä kun se tuli tallille", jatkoin muistellen Pennyn ja Rastin saapumista tallille.

"Jatketaanko matkaa?" Ehdotin porukalle ja yritin antaa pohkeita Kamelille. Kameli lähti ihmetyksekseni käyntiin, vaikka avut tulivatkin paljon taaempaa kuin yleensä. Naurahdin ihmetellen Kamelin rauhallisuutta. "On tää kyllä aikamoinen katujyrä", tokaisin Oonalle kikattaen.

''Jatketaanko matkaa?'' Annika kysyi meiltä ja antoi pohkeita Kamelille. Tyttö ilmeisesti ällisteli sitä, että Kaneli lähti vain käyntiin, kun kuitenkin avut tulivat paljon taaempaa. ''Jatketaan vaan'', huikkasin ja maiskautin orille, joka lähti liikkeelle hienosti. Santtua vilkaisten ehdotin, että lähtisimme nyt peltoralleihin vetelemään kunnon hyperlaukkoja. Muiden suostuessa päästin Santun joukon edelle polun kaventuessa ja tämä johti meitä kohti peltoja.

Ollessamme pellolla ihmettelimme kaikki, ettei Penny pinkaissut heti ravinnostossa hurjaan kiitolaukkaan - sen sijaan sitä ei meinannut saada liikkeelle sitten mitenkään! Arvelimme, että se pelkäsi erästä lähellä olevaa pöheikköä - ehkäpä siellä vaanisi kokonainen pupulauma! Vihdoin saatiin Pennykin kunnon laukkaan ja todentotta pöheikön ohittaessamme sieltä syöksyi mahtava lauma kaniineja! ''Väistykää, noi pitkäkorvat ei tiedä hyvää!'' huudahdin ja painoin pohkeita yhä enemmän Lakun kylkiin. Nojauduin vasten sen kaulaa huomatessani, että se alkoi olla jo hurjistunut.

Toljotimme hirveä oikein porukalla, kunnes Penny kiljahti kimeästi ja hirvi lähti karkuun. ''Laukataanks sen perään?'', Jassu kysyi minulta ja Santulta. Nyökkäsin Jassulle pikaisesti. "Pidä kii, ny mennää!", kiljaisin innoissani Annikalle, joka takertui takkiini. En ollutkaan ennen tuntenut Kamelin laukkaa ja se vaikutti erittäin pehmeältä. Nopeaa tamman laukka ei kuitenkaan ollut, vaan laukkasimme hieman Pennyn ja Lakun perässä. Annika pysyi hienosti kyydissä. Tanner tömisi kolmen hevosen laukatessa pitkin maastopolkua.

''Shhhh, se on tuolla!'', Jassu ilmoitti yhtäkkiä, kun hirvi oli pysähtynyt ravistelemaan puista oksia. Jassua nauratti hirven ravistelu ja hän alkoi kikattaa, kuin hullu. "Shh!", suhahdin Jassulle, mutta ei se auttanut, Annikakin alkoi nauramaan. Hirvi katsoi Jassua ja Annikaa ja lähti taas täyttä vauhtia karkuun. "No se siitä sitten", Annika naurahti takanani. Kaneli oli ihmeen rauhallinen, vaikka hirvi oli rapistellut puita ja kaksi kikattavaa tyyppiä ollut sen vieressä/selässä. "Ihme kun Penny ei saanu kohtausta tosta hirvestä", Annika huomautti vieläkin hieman hilpeänä. "Mut Penny onki vähä rauhottunu siitä kun se tuli tallille", Annika lisäsi. "Niinhän se onki rauhoittunu vähä.", naurahdin Annikalle.

Annika ehdotti matkan jatkamista ja hyväksyimme ehdotuksen. Annika antoi pohkeita Kamelille ja se lähtikin yllättäen käyntiin. "Oho, miten sä sait sen sielt takaa liikkeelle?", ihmettelin Annikan apujen antoa. "On tää kyllä aikamoinen katujyrä", Annika huomautti edelleen kikattaen. Päätimme lähteä nyt peltoralleihin laukkaamaan. Santtu siirtyi jonon edelle ja minä jäin Kamelin kanssa suosiolla viimeiseksi. Pellolla Penny ei tahtonut laukata. Ilmeisesti se pelkäsi pusikkoa pellon laidalla. Hetken kuluttua saimme kaikki hevosemme laukkaan, mutta pusikosta hyppäsikin lauma kaneja. ''Väistykää, noi pitkäkorvat ei tiedä hyvää!'', Jassu varoitti ja huomasin sen itsekin. Laku näytti jo aika hurjistuneelta, samoin Penny. Kameli laukkasi vain aivan rauhassa keskellä kaniinilaumaa.

Kaniinit väistyivät takaisin pusikkoon ja säästyimme haavereilta, tosin Laku teki jo muutaman pukin ja laukkasi kiitolaukkaa pitkin peltoa, mutta Jassu sai sen hallintaansa. Jatkoimme laukkoja vielä hetken ja sitten hidastimme ratsumme raviin, Kamelin takia. Eihän tällainen lihaköntys jaksaisi koko päivää laukata.

Kaniinit pinkaisivat säikähtäneenä takaisin pusikkoon ja me että kaniinit säästyimme haavereilta. Jouduin kovan pukkisarjan kohteeksi, mutta sain kuin sainkin Lakun pidettyä kurissa. Laukkailimme pitkin peltoja vielä hetkisen, kunnes väsynyt Kaneli osoitti tahtoaan ja alkoi uupua. Oona näki parhaaksi laskea käyntiin ja ymmärrettäväähän se toki oli. Eihän kaikki hevoset olisivatkaan samanlaisia kevyitä kuin Penny ja Laku - mutta Kameli oli silti todella söpö koko olemuksessaan!

Könysimme pellolta pois ylämäkeä pitkin ja siirryimme samaiselle maastopolulle josta olimme tulleet. ''Kyllä oli hurjaa menoa. Muuten, miten toi Annika pysyi Kamelin selässä? Sekin laukkasi kuin tuuliviiri konsanaan!'' huudahdin ja taputtelin Lakun hionnutta kaulaa. ''Näille kyllä tarvii heittää loimet niskaan, uskoisin'' huokaisin viitaten hionneita ratsujamme. Muut nyökkäsivät hiljaa.

Kun olimme takaisin tallilla, talutimme hevoset takaisin käytävälle. Juttelimme hevosten harjauksen lomassa toisiemme kanssa ja nauroimme milloin millekin yksityiskohdalle - kuten vaikka sille yhdelle kaniinille, joka oli ollut tavallista hölmistyneemmän näköinen nähdessään Lakun pukkiloikan. Suljin orin karsinaan ja sekoittelin sille vielä iltarehut. Sen jälkeen katosimme maastoreissulaisten kanssa hyväntuulisina mutta väsyneinä toimistoon.

//// Jassulta viis melko keskikokosta vuoroa.

Kävelimme pitkin peltoa, Kanelin takia, tai oikeastaan Kamelin ansiosta. Eihän tuollainen raskas kylmäverihevonen jaksaisi laukata kovin pitkään. Käännyimme takaisin polkua kohti ja kiipesimme raskaan ylämäen takaisin polulle. ''Kyllä oli hurjaa menoa. Muuten, miten toi Annika pysyi Kamelin selässä? Sekin laukkasi kuin tuuliviiri konsanaan!'', Jassu ihmetteli Kamelin ja Annikan jaksamista. "Kameli on kato laukkahevonen.", repesin nauramaan tuon kommentin jälkeen. "Oikein laukkasukua.", huomautin nauruni lomasta.

Taputtelin Kamelin kaulaa lähes koko matkan takaisin tallille. Kaikki olivat erittäin väsyneitä. ''Näille kyllä tarvii heittää loimet niskaan, uskoisin'', Jassu huomautti. Nyökkäsin vastaukseksi. "Tällä ei oo kui toppaloimi.", harmittelin Jassulle. Olin päästänyt Kamelille löysät ohjat jo polun puolivälissä, mutta muut antoivat hevosilleen vapaat ohjat vasta tallin lähellä. Muilla ei ollutkaan yhtä rauhallisia hevosia, kuin minulla.

Tallipihassa pysäytin Kamelin ja päästin Annikan ensin alas tamman selästä. Hyppäsin Annikan jälkeen selästä alas ja tartuin tamman ohjista kiinni. Tallikäytävällä hevosia harjaillessamme, tallissa raikui iloinen nauru ja puheensorina. Nauroimme kaikille yksityiskohdille, kaniinille, joka oli ollut hölmistyneen näköinen, mustalle kaniinille valkoisten joukossa ja Kamelin rauhallisuudelle kaniinilauman keskellä. Hevoset harjattuamme ja rehut jaettuamme siirryimme toimistoon juttelemaan.

/ Oonalta kuusi keskimittaista/pitkää roolivuoroa.

Annika 3
Oona 7
Jassu 5