Varusteiden puunausta (Seuraa?)

Otin yhden satulan telineeltä ja irroitin siitä aluksi valkoisten karvojen raidoittaman satulahuovan. Asetin itse satulan varovasti viereeni odottamaan vuoroaan ja aloitin harjaamalla satulahuovasta pölyharjan ja kumisuan avustuksella kiinni jääneitä karvoja pois, satulahuopa oli paikoin hien ja mullan likaama. Ipodin kuulokkeista kantautui tälläkertaa mozart seasonia ja hyräilin nopeatempoisen kappaleen mukana. Aina välillä uppouduin täysin omiin ajatuksiini ja satulan huoltaminen tuntuikin jäävän sivuhommaksi ajattelun tieltä. Tallilla ramppasi jatkuvasti ihmisiä mutta en ollut uskaltautunut vielä mennä puhumaan kellekkään, hehän olivat kaikki hoitajia tai tuntilaisia! Häpesin ehkä hivenen sitä että minulla ei ollut hoitohevosta enkä enään edes ratsastanut vakituisesti. Painoin katseeni nopeasti alas niin että limenvihreät hiussuortuvat valuivat silmieni peitoksi, yritin parhaani mukaan keskittyä saamaan likatahrat irti satulahuovasta.

//Mukaan vain

Haukotellen Pauliinan opastamana etsiydyin varustehuoneeseen, jossa näin erikoisen näköisen likan satulahuopaa putsaamasta. "Terve", sanoin kovalla äänellä huomatessani tytön kuulokkeet. Etsin samalla nahkaa varten olevan rasvan, suitset ja satulasaippuaa. Aloin tottuneesti purkaa suitsia osiin ja pestä sekä rasvata osia.

Kohotin katseeni paikalle saapuneeseen pisamanaamaiseen poikaan ja etsin kasvoilleni vähän epäilevän hymyn. Toinen kuitenkin tervehti minua joten vastasin ihan kohteliaisuuden vuoksi, "moi". Asetin satulahuovan telineeseen ja palasin kunnostamaan satulaa. Otin ipodin toisen korvanapin korvastani ja katsoin poikaa uteliaana.

"Mä olen Santtu", sanoin rasvatessani ruskeaa poskihihnaa. Heitin sen pian toisen poskihihnan viereen, otin turpahihnan ja aloin pesemään sitä. "Entä sä?" kysäisin heittäessäni sienen takaisin veteen ja ottaessani rasvaa sormenpäihin rasvaamista varten.

Nyökkäsin ja esittelin itseni, "Johanna. Mutta voit kutsua ihan Jossuksi tai Jo'ksi". Hymyilin ja sipaisin hiuksia silmiltäni, siirryin samantien seuraavaan satulaan vietyäni edellisen takaisin paikalleen.

"Ookkei", sanoin haukotuksen viedessä loppuosan sanasta. "Oletko sä täällä än äs töissä?" kysyin hetken päästä rasvattuani ja pestyäni kaikki osat aloittaessani kokoamanaa suitsia taas kasaan.

Nyökkäsin ja virnistin toisen haukottelulle. "Jep" Vahvistin sanani ja nypin sormin tummia karvoja valkoiselta satulahuovalta keskittynyt ilme kasvoillani.

Sain suitset kasattua pian ja aloin kiinnittämään nivelkuolaimia takaisin niihin. "Eiks tollanen kannattais heittää suoraan pesukoneeseen?" virnistin tytön pikkutarkalle työlle heittäessäni suitset takaisin telineeseen ja otin samalla toiset, joiden purkamisen aloitin.

"Pesukone pilaa värin" Totesin naurahtaen ja kaivoin mukanani raahaamastani purkkapaketin. "Ootko säkin täällä töissä vai?" Kysyin ja otin lakritsinmakuinen purkkatyynyn pussista. "Hoitamassa paskatöitä, semmosin joita kukaan muu ei jaksa tehdä"

"Jaaha", tokaisin irroittaessani kuolaimet ja ottaessani ensimmäisen poskihihnan rasvattavaksi. "Just niitä hommia, kärräsin jo lastillisen paskaa tänää", huokaisin. "Eikä ne hevosetkaan sitä arvosta, Saara heti kusemassa kun lähdin tallista..." nauroin.

"Etpä ainakaan joutunut tarpomaan kentällä yli-innokkaan ponin ja pikkukakaran kanssa" Totesin jo vähän rentoutuneena ja irroitin satulasta satulavyön ja aloin harjata siitäkin ensin karvoja pois. "Ratsastatko täällä myös vai teetkö vaan hommia?"

"En mä ratsasta, ei oo ehkä oikein mulle sopivaa kaveria täällä", tokaisin leukahihnaa käsitellessä. "Oon tottunu menemään enempi persoonallisemmilla ja sellasilla kovaa menevillä poneilla", naurahdin. "Entäs sinä?"

"Mäkään en täällä ratsasta" Pudistin päätäni. "Ravureilla oon pääasiassa mennyt, isoilla ja vauhdikkailla tapauksilla siis. En oikein tota koulu- tai esteratsastusta hallitsekkaan" Selitin vähän pettyneenä ja pyyhin satulasta kuraa pois.

"Esteillä hallintaa todellakin tarttee", virnistin ja jatkoin heti perään: "Mulle kyl on kouluratsastus ihan hepreaa. Pohkeenväistö vielä menee, mutta esim avosulku, mikä ihme?" Naurahdin.

Kohautin harteitani, "eiks se oo avotaivutus? Avo- ja sulkutaivutukset?" Ajattelin ääneen. "Maastoratsastus ja ravit on mun alaa enemmänkin" Totesin lopulta ja päätin näin oman puheenvuoroni kouluratsastuksesta.

"Emminä tiiä, kuten sanoin, hepreaa!" naurahdin. "Mulla on kaksi raviponia ja yks lämppäri", sanoin hymyillen. "Sellanen rautiaanpäistärikkö tamma ja toinen on musta tamma, lämppäri taas perusruskee ruuna, se on kyllä jo eläkkeellä raveista", mutisin.

"Omana?" Kysyin ihmeissäni, miksi ihmeessä toinen sitten työskenteli täällä?. "Nyt oon kyllä kade... Oon aina halunnut oman lämppärin"

"Joo.. Settikset on kyllä ravikoulussa syyskauden ja lämppäri on ihan elääkkellä, et käyn sillä joskus ajamassa tai joku rento maastolenkki", tokaisin. "Kassu kaipais kyllä jotain vähän enemmän liikuntaa, tahtoisikko joskus kokeilla?" hymyilin Jossulle.

Katsoin toista kummissani ja tokaisin sitten melkein itsevarmasti; "tottakai". Satula oli taas jäänyt huomiotta ja makasi kiillotettuna penkillä vieressäni, en edes jaksanut surra sen puolesta.

"Kun mä en ikinä jaksa, ja jos jaksaisin, en ehdi ja jos ehtisin, ei jaksa", kokosin suitset selittäen ja vein ne telineeseen. Istuin alas ja venyttelin. "Jos sua huvittaa ni mun puolesta voit käydä vaik joka päivä, taluttelemas tai ratsastelemas ja sillain hoitelemas", sanoin haukotuksen jälkeen. "Olis oikeesti hyvä jos voisit kun mulla on aina kiire tuolla ravikoulussa."

"Sillon kun liikenee aikaa" Hymyilin, tää oli ihan erilaista kun se että palkattiin palvomaan maata kuulujen ravihevosten kavioiden alla. "Kiinnostaisko suo tulla maastoon tänään jollain tän paikan ponilla?"

"Kattoo", virnistin sulkiessani nahkarasvapurkkia. "Miten vanha sä muuten oot?" kysyin ohimennen. "Eiku anna mun arvata!" peruin puheeni ja katsoin tyttö silmät sirrillä. "Ootkooooooo........ Kuuuuuuuuuuuuuuustoista", venytin sanoja.

Naurahdin ja päätäni pudistellen vein satulan takaisin paikalleen. "Vuoden nuorempi. Viisitoista" Nyppäisin toisenkin korvanapin korvastani ja kieputin ne tottuneesti ipodin ympärille.

"Aika lähellä silti", heitin sienen lavuaariin. "Kiva fleda sulla", jatkoin hetken päästä ja vedin tallitakin vetoketjun ylös.

Naurahdin ja kiskoin myöskin hupparin päälleni. "Kiitos, sulla myös" Hymyilin ja kiedoin kaulani ympärille mustaharmaan palestinaahuivin.