Pako sisälle kaatosateesta (Seuraa?)

Hyläsin ei_enään_niin_kirkkaan_oranssin joponi ennätysvauhtia ojan pohjalle ja lähdin pinkomaan sisälle. Pidin kädelläni kiinni päätäni suojaavan hupun reunoista jottei tuuli saisi sitä kiskottua hiuksiltani, se ei kuitenkaan yksin auttanut vaan lähes vaakasuorassa tuleva kaatosade sai niin meikit leviämään kun otsatukan lässähtämään tupeeratusta pörröpallo olemuksestaan limaiseksi lakkakasaksi. Tennarini upposivat ikävästi kuravesilammikoihin ja sukkanikin kastuivat heti. Hyppelin kovalla vauhdilla tallin ovelle ja livahdin sisälle, suljin oven huolella perässäni ja huokaisin helpottuneena. En viitsinyt tarkistuttamaan varmasti karmivaa ulkomuotoani peilistä vaan suunnistin suoraan satulahuoneeseen.

Jätin oven huoneen raolle ja kävelin sisälle kengät lotisten. Potkin tennarit jalastani patterin luokse kuivumaan ja istuin puutuolille pöyhimään ilkeän kosteita ja lakan tahmaamia hiuksiani. Tuhahdin ja kiskoin vielä sukatkin jalastani, turhaan itseni tässä vaiheessa talvea vilustuttaisin. Tassuttelin paljain jaloin, huolimatta siitä että kylmä lattia tuntui ikävältä jalkapohjia vasten, hakemaan Rastin harjapakin ja palasin sitten tuolille siistimään sitä kurasta ja irtokarvoista (sitä harjapakkia!).

Satoi ja myrkysi. Hyppelehdin pimeässä vesilätäköiden yli ja huokailin tämän tästä. En pitänyt ollenkaan sateesta - myrskyistä ylipäätänsäkään. Vilahdin tallinovesta sisälle ja muistin tapaamiseni Jossun kanssa satulahuoneessa.

''Moikka'', tervehdin tyttöä rauhallisesti. ''Terve, liity toki varusteidenputsausoperaatioon'', Jossu sanoi ja pudisti päätään. Tiesin tytön inhoavan askaretta, jota hän juuri teki. Mutta olihan se hyvin pakollista, jos meinasi hevosten kanssa elää. Vaihdoin nopeasti kumisaappaat tennareihin, niissä olisi varmasti mukavempi olla. Samalla vaihdoin myös villasukat jalkoihini.

Otin harjapakin hyllystä ja aloin putsailemaan sitä. Harjapakki oli Lakun, kun sen hoitaja Svea oli lomalla.

Sade piiskasi selkääni, kun juoksin bussipysäkiltä tallia kohti. Pitikin lähteä tässä säässä tallille! Kirosin itsekseni ja kiihdytin vauhtiani. Talli häämötti jo ja tennarini näyttivät enemmän kuramössöltä kuin kengiltä. Vihdoin pääsin tallin katoksen alle. Laskin hupparini hupun alas pääni päältä. En ollut varannut mukaan sadetakkia, vaan jo kotona olin päättänyt pärjätä hupparissa ja muutamien t-paita- ja toppikerrosten avulla. Olin kuitenkin erehtynyt pahemman kerran, sillä vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla. Marssin likomärkänä ja pahantuulisena sisään talliin.

Poikkesin ensin nopeasti Viskin karsinassa tiputellen vesipisaroita ympäri karsinaa. Kuivikkeet tarttuivat ärsyttävästi märkiin tennareihin, joten kiiruhdin toimistoon tarkoituksena laittaa kengät kuivumaan patterin viereen. Olin tunnistavinani Jossunkin tennarit patterin vierestä ja niin tosiaan, tarkemmalla vilkaisulla huomasin tytön puhdistamassa harjapakkia lokoisan näköisellä tuolilla.

"Moi Jossu! En oo näköjään ainoa, joka ajautui tallille näinkin karmeassa säässä", tokaisin viittoen kohti ikkunaan, jota sade hakkasi kuuluvasti. Irvistin pahalle ilmalle. "Mäkin voisin putsaa Viskin pakkia, oon vältelly sitä duunia jo tarpeeks kauan", mietiskelin puoliksi itsekseni.

Lusmuilin Pennyn karsinalla ajankulukseni tammaa hieromassa. Se oli alkuvaikeuksien jälkeen alkanut nauttia siitä, mutta nyt jatkuvasti käyvä oli hermostutti sitä ja se oli jatkuvasti karsinan ovella. Lopulta kurkistin itsekin karsinasta käytävälle ja näin litimärän Annikan menevän toimistoon. Itselläni oli mukavan kuiva olo, musta Lapkon huppari oli ollut vedenpitävän tallitakin alla ja olin vetänyt märät collegehousut ratsastushousujen päältä. Avasin Pennyn vetosolmun ja taputin tammaa kiittävästi. Se laski päänsä alusiensa joukkoon etsimään heiniä. Naurahdin ja luikahdin ulos karsinasta samalla lukiten sen.

Koukkasin harjapakin matkaani ja kävelin muiden perässä toimistoon. Siellä istui varsin kärsivän ja märän näköistä porukkaa. "Oho, sataako siellä?" kysäisin muka-hämmästyneenä. Istahdin sohvalle laskien harjapakin jalkojeni juureen.

''Kyllä'', vastasin huokaisten. ''Poika, siel tulee vettä ku esterin perseestä!'' jatkoin huutaen. Laskin piikkisuan harjapakkiin takaisin ja otin vuorostaan pölyharjan. Kaviokoukulla puhdistin jo hieman kulahtaneen harjan. Ihastelin aikaansaannostani ja laitoin kaikki takaisin pakkiin. Nostin pakin hyllykköön ja otin pesusieneen hieman satulasaippuaa. ''Nyt mä pesen kyl tän rapasen satulan'', huokaisin ja aloin puunata sitä.

Santtukin tunkeutui satulahuoneeseen, joten siellä alkoi olla aika lämmin tunnelma. Jossu laittoi patteria vielä hieman kuumemalle, jotta selviäisimme kaikki kunnolla hengissä.

Naurahdin Santun tyhmälle kysymykselle ontosti. "Älä ees kysy", vastasin alakuloisesti. "Vettä tulee kuin Esterin perseestä, vai miten se menikään... Mä haen Viskin pakin ja alan putsausduuniin. Jättäkää mulle hyvä istumapaikka", lisäsin vilkaisten sohvalle, jonka oletin Santun valtaavan heti kun selkäni kääntäisin. Viskaisin märät sukkani jalastani patterille ennen lähtöäni ja tepsuttelin Jossun tavoin avojalkaisin pakkia hakemaan. Lattia tuntui kylmältä märkiä jalkoja vasten ja minusta tuntui, että jättäisin vetiset jäljet lattiaan kulkiessani.

Nappasin pakin paikaltaan ja kävin matkalla myös rapsuttamassa Viskiä. Se vaikutti tylsistyneeltä; tiesin Viskin viihtyvän parhaiten tarhassa, jossa sillä oli paljon liikkumavaraa. Hymyilin ponille myötätuntoisesti. "Tänään ei mennä ratsastamaan, tuol on hirvee ilma", kuiskasin Viskille. Se tuuppi minua tapansa mukaan turvallaan ja suikkasin suukon sen otsalle sulkiessani karsinan oven ja kiiruhtaessa takaisin toimistoon.

Koitin putsata jalkapohjiani vähän käsillä ennen toimistoon astumista, sillä tallikäytävältä märät jalat olivat keränneet paljon likaa osakseen. Se ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, joten livahdin mahdollisimman nopeasti sisään valtaamaan itselleni hyvän istumapaikan puhdistusta varten.

"Ihan rauhassa vaan!" Hihkaisin Jannalle hymyillen ja keskityin hinkkaamaan pinteleistä juuriharjan kanssa irtolikaa pois. Emme ehtineet olla kaksin pitkään kun Annika ja Santtukin taapersivat sisälle. Tervehdin jokaista kohteliaasti enkä voinut kun virnuilla Santulle typerästi.

"Eihän tuolla sada melkein ollenkaan, pelkkää pikkusta ripottelua vaan" Nauroin ja yritin taas pöyhiä sateen litistämiä hiuksiani. "Tonne oikeasti hukkuu jos ei pidätä hengitystä tarpeeksi pitkään" Huokasin ja tähyilin ulos pölyn harmaannuttamasta ikkunasta.

"Jaa-a, mä olen ihan kuiva", virnistin. "Tänne paahtuu! Lämmitystä vähäse pienemmälle jooko", pyysin kauniisti ja liuhuttelin hupparini kaulusta löhötessäni sohvalla. Vilkaisin Jossua, joka kuurasi Rastin pinteleitä. "Ah, ihanaa kun ..." aloitin ja kumarruin polveni ylle harjapakkia käsilläni hakien. ".. on ihan..." jatkoin avatessani pakin ja ottaessani sieltä siistissä vetoketjullisessa muovisessa laukussa olevat kirkkaanvihreät pintelit. ".. upouudet putipuhtaah pintelit!" sanoin ihailevasti katsellen pinteleitä.

"EI" Huudahdin Santulle ja heristelin etusormea osoittaen sitten paljaita jalkojani joita lepuutin tulikuuman patterin päällä. "No ompa hienot" Kallistin päätäni virnistellen ja vilkaisin Rastin pinteleitä joita kuurasin, nekin olivat vielä eilen hienot ja uudet... "Mutta katsoppa näitä, reissussa kuluneet mutta vähintään uutta paremmat" Esittelin mudan kuorruttamia pinteleinä muka ylpeänä leveä myyntihymy kasvoillani.

"Jaa-a...." sanoin miettiväisenä. "Etsä tolla hymyllä mitään myis", taputin tyttöä surullisen näköisenä lohduttavasti olalle. Nousin ylös ja koukkasin Pennyn satulan polvelleni. "Tähän vois kirjailla et Go-Go-Dancer", mietiskelin ääneen ja laskeskelin paljoko maksoisi. "Eiks sopiski hyvin, valkosella?" esittelin huopaa Jossulle.

Irvistin oikein ilkeän näköisesti, "ehkä mä sit kaivan peilin esille ja jatkan harjoittelemista" Nousin kankeasti ylös valuttamaan vettä lavuaariin. Vilkaisin Santtua tämän selostaessaan jotain satulahuovan kirjailemisesta. "Arvaa häiritseekö kun oot puolet rikkaampi kun me muut yhteensä" Tuhahdin pojalle. "Mä sain vasta rahat kasaan että sain Rastille fleeceloimen"

"Jaa-a.. Ehkä mä vaan työskentelen enemmän?" virnistin, ristin kädet pääni taakse ja nostin toisen jalan toisen päälle, jotta näyttäisin mahdollisimman rennolta. Hetken päästä koukkasin harjapakin syliini ja aloin naputella harjoja pöydän kulmaan saadakseni ne puhtaaksi. "Onks sul kylmä vai märkä vai mikä?" kysyin ohimennen tarkastellessani juuriharjan harjaksia lähietäisyydeltä.

"Et sä edes työskentele enempää..." Pudistelin kiivaasti päätäni ja kaadoin lämpimän veden joukkoon saippuaa. "Mä oon raatanu niska limassa viimeset... Muutaman päivän". Laskin pintelit ihoa kirvelevään veteen ja istahdin vieressä olevalle tasolle. Heiluttelin jalkojani nin että kantapäät kalahtelivat pöytätasoa vasten ja päästivät ilmoille joka kerta onton kolahduksen. "Mulla on kylmä, ja märkä ja inhottavan nihkeä olo!" Vastasin Santulle hytisten.

"Sorii, ihan rauhassa", puolustauduin nostamalla kädet ylös. "Mun kaapis on kuivat collegehousut jos tahot jotai kuviaa?" jatkoin noustessani ylös. Pistin satulan paikoilleen ja nappasin kuivuneen tallitakkini siitä. Asetin sen kaappiini roikkumaan ja otin mustat collegehousut. Heitin myös pintelikassin kaapin pohjalla ja vein harjapakin paikoilleen. "Jos tahot", heitin housut Jossun syliin ja jatkoin kaappini tutkimista.

Kävelin tallipihalla kaatosateessa. En jaksanut edes väistellä kuralätäköitä, joten on täysin arvattavissa vaatteideni kuivuus ja puhtaus. Olin allapäin, ja sen varmaan näkikin kauas. Olin pettynyt, kyllästynyt ja surullinen. En viihdy aina oman ikäisessäni seurassa, vaan yleensä vanhemmassa. Sellainen sanonta, kuin vanha asukas uudessa kodissa, kuvaa minua hyvin. En tajua miksi mun täytyy olla kolmetoista, kun tunnen olevani vähän vanhempi ja näytänkin vähän vanhemmalta. En käsitä.

Katson känykkääni uusien tekstareiden toivossa, turhaan. Kännykän näyttö kastuu ja sipaisen sen sormillani kuivemmaksi. Tuuriani, kun en keskity siihen mihin kävelen, astun hassusti, nilkkani vääntyy ja kaadun, mihin muuallekkaan kun lätäkköön. On hekiä olo, joo.

Nilkkani ei ollut mennyt pahasti, ei kunnon revähdystä, mutta kyllä se vähän arka oli, nousin ylös ja mietin hetken. Oli aika surkea olo, vaatteet likomärkinä ja kuraisina ja nilkka kipeänä.

Menin talliin sisälle ja suuntasin kevyesti nilkuttaen satulahuoneeseen. Ajattelin että en jaksa mennä heti Saaran luo, myöhemmin. Voisin hoitaa ne Saaran harjat, kun ne olivat viimeksi jääneet likaisiksi.

Astuessani satulahuoneeseen sain katseeita kohdalleni. Surkea olemukseni suorastaan paistoi surumielisistä silmistäni ja märistä, vettä tippuvista vaatteistani.
"Ööh, moi" sanoin "mä vähän kaaduin"

"En mä suo aio ampua" Hihkaisin Santulle hymyillen ja nappasin kiitollisena tämän housut, ihoa vasten liiskaantuneet litimärät pillifarkut eivät tosiaankaan olleet mitään mieltä ylentävää... "Kiitos" Jätin pintelit likoamaan veteen ja lähdin itse vaihtamaan housut vessaan.

Kesti hetki (tai toinenkin) saada pillifarkut jalastani, onnistuin siinä kuitenkin ja palasin college housuihin pujahdettuani takaisin satulahuoneeseen. Levitin mustat farkkuni patterille ja heittäydyin paikalle raahatulle nojatuolille.

Samassa huoneeseen pelmahti uusi tyttö, katsoin tätä ensin ivallisesti ja sitten täysin säälivästi. "Moi, me huomataan, mutta ei se mitään"

"Joo...Sori. Mä oon vähän väsynyt nyt ja ei meinaa ajatus kulkee" selitin väsyneenä. Tajusin sitten etten ollutkaan nähnyt huoneessa olevia ihmisiä ennen ja esittäydyin sitten
"Ei ollakkaan tavattu, oon Veera, Saaran hoitaja"

Menin hakemaan Saaran harjat ja menin istumaan lattialle, en viitsinyt mitään tuoleja kastella. Rupesin nolona putsaamaan harjoja. Nyt kun tapasin uusia ihmisiä, en ollut _todellakaan_ parhaimmillani, yleensä olen iloinen ja pirteä. Nyt minusta saisi korkeintaan masentuneen ja luotaantyötävän vaikutelman. Great! Huomasin nopealla vilkaisulla kaikkien läsnäolijoiden olevan minua vanhempia. Rupesin rivakoin vedoin puhdistamaan harjoja.

"Ei se mitään, kaikki on nyt vähän pihalla kun ilmakin on tollanen eikä happea pääse haukkaamaan" Hymyilin Veeraksi esittäytyneelle tytölle ja nypin nukkaa Santun housuista. "Mä oon Johanna, sano vaan Jossuksi, sen venäläisnimisen ruunan hoitaja, Rastin" Esittäydyin myöskin.

Nousin takaisin seisomaan ja aloin hankaamaan pinteleitä puhtaaksi saippuavedessä huolimatta siitä että kohmeiset sormet kihelmöivät ja pienet haavat kirvelivät ilkeästi. Purin alahuultani ja jatkoin sitkeästi. "Toi poika on Santtu, Pennyn hoitaja" Viittasin Santtuun joka ei kuitenkaan muistaisi esittäytyä.

"Ei se mitää, muutki on täälä kurautuneet", nauroin muistellen ensimmäistä ratsastuskertaa Pennylla ja esitellen likaisia ratsastushousujani. Hautauduin taas kaappini uumeniin. "Kuka sä muuten olet?" kysyin tulleelta tytöltä kaapin sisältä. "Ei ollakkaan tavattu, oon Veera, Saaran hoitaja", tyttö vastasi pian. Jossu alkoi selittämään taukoamatta vähän kaikenlaista ja esitteli myös minut. Kohdallani heilautin toista kättäni kaapin sisältä.

Nostin vihreät pintelit vedestä ja laitoin ne pöytätason reunalle kuivumaan. Päästin veden pois ja puristin vettä uudestaan kastuneen hupparini hihoista. "Ootko sä kauankin käynyt täällä?" Kysyin Veeralta ja yritin viritellä jonkinlaista keskustelua. "Ja et todellakaan, Santtu on viskoutunut Pennylta kuralätäkköihin ennen tätäkin päivää" hymyilin enkelimäisesti.

Kuuntelin Jossun esittelyt ja katsahdin kaapissaan olevaan Santtuun. Ajattelin itsekseni että kohta Santtu tulee kaapista ulos. Minua melkein hymyilytti, melkein, vaikkei varsinaisesti ollutkaan aihetta. Mä vaan oikeasti olen sellainen, että hymyilen paljon.
"Okei, kiva tutustua" sanoin ja laskin harjat hetkeksi käsistäni.

Jossu kysyi "Ootko sä kauankin käynyt täällä?" ja jatkoi puhettaan jonka kruunasi hymyllä "Ja et todellakaan, Santtu on viskoutunut Pennylta kuralätäkköihin ennen tätäkin päivää".

"Noo, alotin lokakuun 18 päivä hoitamisen, mutta sen jälkeen en oo ehtinyt käydä, ku on ollut kiireitä" jatkoin "joo, sitten ku mä saan ratsastaa Saaralla niin varmasti mä pääsen ottaan tuntumaa tähän Vaajan maaperään, tosin niinkuin näkyy.." osoitin vaatteitani "...en tarvitse muiden apua tähän maan kosketteluun" Katsoin taas kännykkääni, joka oli päässyt uimaan kuralätäkössä. Näyttö oli kevyesti kirjava.

"Paskaks meni" tuhahdin ja tiputin käänykän lattialle, johon ei ollut pitkä matka istumapaikaltani.
"Käyttekste tääl usein? Mä en oo ite viel päässy käymään juurikaan, ku on koulun ja perheen takii ollu kiireitä" loppu osan lauseesta sanoin lähinnä itselleni, mutta kyllä muutkin sen kuulivat.

"Aika paha, toi ei näytä halpiskapistukselta?" Katsahdin kännykään pahoittelevasti. "Me oltiin Santun kanssa aika lailla alusta asti mukana, mutta ensin molemmat talliorjina" Puhuin jälleen Santunkin puolesta. "Että nyt sitten molemmilla hoitohevoset ja käydään vissiin harvemmin kun ennen?"

"Et varmana tutustu enempää kuin minä päivän aikana", myhäilin noustessani kaapista. Kolautin pääni ikävästä kaapin yläreunaan ja sitä hieroin istuin sohvalle. "Ekalla ratsastuskerralla viitisen kertaa, pari kertaa maneesin seinään ja esteen päälle.." virnistin. "Ja maastossa kokeilin vähän vikellystä tossa kaulalla ja sitten laukkailtiin kaulaan asti ylettyvällä pelolla.." huokaisin jatkoksi. "Säkö hoidat Saaraa? Sitä äksyilevää tammaa, joka aina järsii Pennyn loimea?" kysäisin ja nappasin sadeloimen, jossa oli reikä, näytille.

"Mä ainakin käyn päivittäin?" katsoin Jossuun alta kulmieni.

Katselin Santtua kun hän löi päänsä kaappiin. Kuuntelin kauhistuneena Santun kokemuksia ja nielaisin kuuluvasti.
"Auts" sain sanotuksi. Jossun kommenttiin kännykkäni hinnasta totesin "joo, neljäsataa euroo ja itse säästettynä.. ei kiva"

Santtu kysyi minulta "Säkö hoidat Saaraa? Sitä äksyilevää tammaa, joka aina järsii Pennyn loimea?" Santtu otti esille sadeloimen, jossa oli reikä.
"Hihi, joo. Oikeesti Saara vaikuttaa ihan kivalta, mut kyl se taitaa olla vähän tuho"

"Sit mä en oo vaan törmänny suhun" Katsoin Santtuun paljonpuhuvasti ja virnistelin sitten reiälliselle sadeloimelle. "Santtu laittaa sut korjaamaan ton, vaikka parsimaan umpeen" Pyöräytin silmiäni ja laitoin Pintelit roikumaan tangolle patterin päälle, sen verran kauas etteivät ne syttyisi palamaan vahingossakaan.