Pako sisälle kaatosateesta (Seuraa?)

Huomasin Veeran katsovan minua hieman kauhistuneena kun kerroin Pennystä. "Älä näytä tollaselta, Penny on sellainen aito poni, jonka kanssa ei koskaa tuu tylsää", virnistin ottaessani taas rennomman asennon. "Oon saanu paikata tän saman kohan reiän jo kuus kertaa, hemmetti soikoon", manailin nyplätessäni reikää. "Santtu laittaa sut korjaamaan ton, vaikka parsimaan umpeen", Jossu sanoi silmiään pyöräytellen. Virnistin tytölle ja kerroin Veeralle Jossun olevan oikeassa.

"Oon saanu paikata tän saman kohan reiän jo kuus kertaa, hemmetti soikoon" Santtu puhisi reikiintyneelle loimelle.
"Santtu laittaa sut korjaamaan ton, vaikka parsimaan umpeen", Jossu sanoi ja Santtu totesi Jossun väitteen todeksi. Nousin ylös ja nappasin loimen Santulta ja tutkin reikää.
"Tabaskoa tää tarttis, tai vähintään valkopippuria. En mä tiedä auttaako se hevosiin, mut puput pitää ainakin erossa paikoista joita ei taho niiden nakertavan" totesin mutta hetken mietittyäni jatkoin "No, ehkä kokeilen sitä sitten kun olen saanut paikata tämän itse sen kuus kertaa" viimeistelin lauseeni hurmaavalla hymyllä jonka kohdistin niin Santtuun kuin Jossuunkin. Nyt hymyily oli jo helppoa, ihanaa kun alkoi mennä paha mieli ohi. Ei surullinen olemus minulle sopinutkaan. Vein loimen istumapaikalleni lattialle ja jatkoin harjojen putsausta.

"Mä sit tartten sitä tässä lähiaikoina ku tämmöne sadesää jatkuu", huomautin Veeralle, joka alkoi selittelemään mausteista. "Noista mausteista tulikin mieleen, mulla on ihan tajuton nälkä", marisin ja vilkaisin pöydällä kököttävää mikroa. "Oispa jotain sapuskaaaaaaaaaaaaaaaaa..." venytin sanaa harmissani.

Olin istunut jo pidemmän aikaa hiljaisena keskittyneenä pakin puhdistukseen. Puunattuani harjapakin pinnan kiiltäväksi ja kurattomaksi, olin siirtynyt harjoihin. Siistin mukaan ottamillani saksilla harjojen rehottavia harjasosia ja puhdistin ne samalla. Kuuntelin muiden juttuja vain toisella korvalla ajatuksiini uponneena. Sain juuri viimeisteltyä kolmannen harjan, kun sain tarpeekseni palelevista varpaista ja päätin ruveta kahvinkeittoon. Kuuma juoma olisi omiaan lämmittämään näinkin viileällä säällä.

Noustessani muhkealta sohvalta huomasinkin Jannan jättäneen pöydälle lapun, jossa kehotettiin ottamaan vapaasti keksejä ja kaakaota. Minulle kelpaisi paremmin kuin hyvin lämmin maitokaakao, joten sen enempää ajattelematta huikkasin muille pirteästi: "Ottaaks joku kaakaota? Keitän itelleni ja voin samalle teillekkin tarjota kupposet? On tuolla kuulemma keksejäkin, jos maistuu." Lähdin heti toimiston seinustalla sijaitsevalle jääkaapille etsiskelemään maitoa.

Raotin jääkaappia ensi kertaa hoitajanurani aikana ja löysin maidon näppärästi jääkaapin oven lokerosta. Aloin mittailemaan kupillisia isohkoon metallikattilaan, jossa lämmittäisin maidon ja valmistaisin kaakaon. Hyräilin mielessäni jotain kesän hittibiisiä ja etsiskelin katseellani kaakaojauhetta keittiöstä.

Hyräilin hiljaa joululauluja ja lepuutin jälleen paljaita jalkojani kuumalla patterilla, niitäkään ei enään palellut niin paljon kun aluksi. Sylissäni oli Rastin fleeceloimi joka oli ehtinyt jo sotkeutua rastin pyöriskeltyä se päällään maassa, hinkasin siitä irtolikaa juuriharjan kanssa ja tunnuinkin hautautuvan loimen alle kokonaan, mistä en ollut yhtään pahoilani.

Olin itsekkin huomannut lapun mutten kiinnittänyt siihen silloin enempää huomiota, näin kuitenkin kun Annika luki sen. Hillitsin uteliaisuuteni enkä kysynyt mitä lapussa luki. Uskon kuitenkin saadessani vastauksen kun Annika avasi suunsa. "Ottaaks joku kaakaota? Keitän itelleni ja voin samalla teillekkin tarjota kupposet? On tuolla kuulemma keksejäkin, jos maistuu.." Hymyilin ja taittelin loimen penkille josta nousin hetken päästä ylös. "Mulle voit ainakin laittaa" Kehotin ja kävin etsimässä keksit kaapista.

"Okei, pistetääns iso kuppi Jossulle", vastasin virnistäen tytölle. Jalat alkoivat lämmetä pikkuhiljaa, kun hääräsin hellan ääressä ja veri alkoi kiertää kunnolla. Käärin paksun hupparin hihat kyynärpäihin asti, sillä paksu paitakerros kuumotti inhottavasti. Outoa, miten voi olla puoliksi kylmä ja kuuma samaan aikaan!

Lorautin maitoa muutaman reilun kupin kattilaan, kun enempää vastauksia ei kuulunut. Hellan levy alkoi jo lämmetä. Hämmentelin maitoa, sillä tiesin kokemuksesta, että se palaa helposti pohjaan - kotona olin saanut raaputtaa palanutta maitoa kattilanpohjalta puolisen tuntia, ennen kuin kattila näytti edes puoliksi siltä, miltä se oli näyttänyt ennen kuin olin tuhonnut sen.

Sade rummutti edelleen napakasti ikkunaan ja kuulin samaa rummutusta myös katolta. Toivottavasti yöllä ei sataisi, sillä en saanut yleensä sateella unta, kun katoltamme kuului häiritsevää ropinaa niin selkeästi huoneeseeni. Napsautin levyn kiinni, kun maito höyrysi jo kuumana. Kaadoin kaakaot pariin kuppiin. "Sekoitetaan ite näihin jauhot, en tiiä yhtään, miten tummasta kaakaosta tykkäät", tuumasin Jossulle ja ojensin tälle kupin ja jauhopussin.

"Kaakaota tänne, kiiiiiiiiiiiiitos!" huikkasin kiitollisena Annikalle. Jossu nousi ylös ja kipitti kaapeille. Hän hamusi hyllyjä hetken aikaa, kunnes löysi keksipaketin. Nousin ylös ja ryöstin paketin Jossulta. "Mä oikeesti kuolen nälkään, joten keksit tänne kiitos!" virnistin pitäessäni pakettia tytön ulottumattomissa.

Otin kupin kiitollisena vastaan ja hörppäsin siitä kun sain ensin sekoitettua jauheen, olin aikeissa ottaa yhden keksinkin mutta Santtu nappasi sen huutaen lujaan ääneen jotain epäselvää kekseistä ja kaakaosta. "Keksit tänne!" Huudahdin takaisin ja laskin kaakaomukini turvallisuussyistä pöydälle. Kirosin mielessäni sitä että olin niin lyhyt, Santtu piti pakettia suoralla kädellä ylhäällä ja virnuili erittäin typerän näköisesti.

Hörppäsin omaa kaakaotani, joka oli polttavan kuumaa. Kieli paloi inhottavasti, niin että irvistin väkisinkin. Laskin mukin käsistäni pöydälle ja katselin naureskellen Jossun ja Santun tappelua kekseistä. Jossu näytti vähän epätoivoiselta yrittäessään napata itseään huomattavasti pidemmältä pojalta keksejä, joita tämä piteli huolellisesti kaukana tytön sormien ulottuvilta. "Santtu hei, älä viitsi kiusata", virnuilin pojalle. "Ja mullekkin sais tarjoilla niit keksejä", huomautin kulmiani kohottaen.

Lysähdin sohvalle mahdollisimman mukavaan asentoon. Laskin hupparini hihat alas, koska jotenkin kummassa heti sohvalle istuttuani oli alkanut taas paleltaa. Hörppäsin kaakaota puhalleltuani siihen ensin viilentävästi ja tällä kertaa en polttanut kieltäni, jota kirvelsi yhä edellisen hörpyn jäljiltä.

Mietiskelin mielessäni, ehtisinköhän tänään ratsastamaan. Toisaalta kotona oli jos jonkinmoista kiirettä, mutta toisaalta Viski tarvitsi runsaasti liikuntaa saadakseen valtavan mahansa edes vähän timmimpään kuntoon. Hymyilin ajatukselle hoikasta ja huippukuntoon treenatusta Viskistä. Taitaisi jäädä pelkäksi haaveeksi näillä näkymin.

"Santtu hei, älä viitsi kiusata", Annika torui sohvalta pitäessäni keksejä Jossun ulottumattomissa. "Ja mullekkin sais tarjoilla niit keksejä", hän jatkoi saman tien. "Missäs mun kaakao?" kysäisin viattomana vastaukseksi. "Ei kaakaota, ei keksejä", kiristin ottaessani keksipaketista yhden keksin, jonka ujutin hampaideni väliin. "Jos ma'am olisi niin ystävällinen, että tekisi vähän kaakaota, lupaan palkita sinut ruhtinaallisesti kekseillä", hymyilin Jossulle puoliksi edelleen taistellen siitä, että saisin keksin suuhuni ennen kuin se tippuisi maahan.

"Niin, älä viitsi kiusata" Tähyilin ylöspäin alahuuli mutristettuna. "Missäs mun kaakao?" Poika tiedusteli varsin typerän oloisesti virnistellen. "Ei kaakaota, ei keksejä" tämä jatkoi ja otti keksipaketista keksin jonka laittoi hampaidensa väliin. Mutisin jotain epäselvää keskustelun väliin ja mulkoilin Santtua pahasti, pitäisi alkaa popsia jotain kasvuhormoneita tai hankkia puujalat...

"Kuulitko?" huhuilin Jossua, joka mietti jotain ihan muuta. "Saat keksejä, jos annat kaakaota, ymmärrätkö?" toistin oikein hitaasti ja kumarruin Jossun naaman eteen pitäen keksit kuitenkin visusti ylhäällä. Pakenin tytön käsien ulottuvilta sohvan selkänojalle istumaan ja otin toisenkin keksin. "Hommasin muuten uuden sadeloimen Pennylle ja Janna heitti mulle ridaloimen!" myhäilin itsekseni. "Ja kävin tänää irtohypyttämäs Pennya, se oikeesti tykkää hypätä!" jatkoin ja ylpeys kuulsi äänestäni. "Jos Janna meinaa joskus luopua tosta tammasta, mä kyllä ostan sen. Se on sen verran potentiaalinen tapaus, vaikkei ulkomuodon perusteella uskois", sanoin heti perään hiukan hajamielisemmin kun luin keksipaketin tekstejä.

"Santtu, tarjoos niit keksei vähän mullekkin", pyysin hörpäten höyryävää kaakaota. Palanutta kieltäni kirvelsi ikävästi, mutta en juuri välittänyt siitä. Pohdiskelin, viitsisinkö mennä ratsastamaan tänään. Ilman puolesta en, mutta maneesi olisi varmasti mukavan lämmin ja tietenkin myös kuiva. Tukahdutin haukotuksen kämmeneeni. Olin herännyt aamulla jo aikaisin kouluun ja nyt se sitten kostautui väsymyksenä.

Laskin mukin pöydälle ja ryhdyin taas puhdistelemaan harjoja hörppien välillä kaakaota. Olisi hyvä saada pakki joskus puhdistettuakin, aikaa oli kulunut hukkaan ties mihin sähellykseen. Onneksi harjoja ei ollut enää kuin pari puhdistettavana. Ei tehnyt mieli lähteä vielä kotiin, sillä sade ei ollut laantunut vieläkään. Join taas kaakaota ison kulauksen tylsistyneenä.

"Jos tarjoat kaakaota", hymyilin mahdollisimman herttaisesti Annikalle. "Näissä kekseissähän on hirveä määrä rasvaa, ettehä te voi tämmösiä syödä tai muuten saatte itsetunto-ongelmia", mietiskelin ääneen ja popsaisin taas yhden keksin. Huomasin Annikan haukottelevan miettiliään näköisenä. Tökkäsin tyttöä keksipaketilla olkapäähän. "Haloo, mitä mietit?" kysyin ja haukottelin heti perään. Haukotus näemmä tarttuu.

"Tarjoa itelles kaakaot", tuhahdin hätkähtäen, kun Santtu tökki minua keksipaketilla. Yritin napata paketin epäonnistuen siinä melko räikeästi. "Heitän nää kaakaot kohta sun naamaas, jos et anna niitä keksejä vapaaehtoisesti", lisäsin heilutellen puolitäyttä kaakaokuppia uhkaavasti pojan silmien lähellä. Laskin pakin lattialle sylistäni ja venyttelin puutuneita raajojani haukotellen uudelleen.

"Haloo, mitä mietit?" Santtu kysyi ja haukotteli perään makeasti. "Enpä mitään erikoista. Surkeaa säätä. Koulua. Pakin putsaamista. Keksejä", luettelin mietteliäänä. Viimeisen sanan kohdalla heitin Santtuun äkäisen katseen. "Oispa jo viikonloppu", tokaisin lopulta. "Ehtis ratsastaa Viskilläkin, tänään en taida ehtii. Tää harmaa sää imee musta kaikki voimat, tulee hirveen laiska olo", irvistin.

"Jossu, pakotetaaks Santtu antaan keksit meille?" Kysyin yhtäkkiä virnistäen Jossulta, joka oli ollut hiljaa jo jonkin aikaa. "Ei se meitä kahta vastaan pärjää. Pakotetaan se syömään Pennyn paskaa, jos keksejä ei tipu", ehdotin kostonhimoisella äänensävyllä.

Kuuntelin santun ja annikan keskustelua toisella korvalla mutta kiinnitin siihen huomiota vasta kun Annika ehdotti, että syöttäisimme Santulle Pennyn paskaa jos poika ei antaisi meille keksejä. "Mukana" Totesin ja hymyilin pirullisesti.

Katselin huvittuneena muiden touhuja istumapaikaltani lattialta. Vaatteet olivat jo vähän kuivahtaneet, mutta olivat kuitenkin ilkeän tuntuisesti kiinni ihossa. Virnistelin hieman hölmön näköisesti, sillä kuuntelin Annikan ehdotusta Jossulle. Jos Santtu tahtoi pitää suunsa puhtaana paskasta, hänen olisi pakko totella.
"Haa, Santusta tulee orja" sanoin ja jatkoin Santulle "sulta kuule viedään kohta keksien herruus".

"Sä voit antaa kaakaosi mulle", hymyilin ystävällisesti Annikalle heitellen keksipakettia ilmaan. Otin yhden keksin ja kuuntelin Annikan ehdotusta. "Minähän en paskaa syö, helvetin pahaa", irvistin. "Ettehän te uskalla edes Pennyn karsinaan. Se jyrää teidät", jatkoin myhäillen. Että siitä tammasta sai olla ylpeä.

"Sulta kuule viedään kohta keksien herruus", Veera naureskeli. Näytin Veeralle kieltä. "Mitään keksien herruutta multa viedä", mumisin. "Jos ei kaakaota tule niin täällä ei kohta ole enää yhtään keksejä", tähyilin lausetta korostaakseni keksipaketin pohjalle.

"Vai maistuu paska helvetin pahalta. Sulla onkin varmaan omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta?" Hymyilin Santulle pirullisesti. "Ja jos ei oo, niin kyllä me voidaan Jossun kanssa hakea vaikka Viskin paskaa sun naamaan heitettäväks, jos Penny on kerran niiiin pelottava. Viskiä ei kärpäsetkään pelkää." Hörppäsin loput kaakaot kahdella isolla kulauksella kurkkuuni. "Eipä tipu kaakaota Santtu-herralle - ellei herra itse rupea sitä vääntämään."

Työnsin lattialta Viskin pakin kauemmas jaloistani ja asettelin jalkani huolellisesti ristiin pakin päälle. Kaakaokupin laskin käsistäni pöydälle ja hymyilin samalla ilkeästi Santulle. Kello näytti jo paljon ja huomenna olisi takuuvarmasti fysiikan pistarit. Ei kuitenkaan huvittanut lähteä vielä kotiin, etenkään kun siellä olisi tiedossa vain ylitylsä fysiikan kirja.

"Milläs te luulette sitä mun suuhun laittavanne?" haukottelin ja otin taas yhden keksin. "Voin vaikka lukittautuu Pennyn karsinaan näitä keksejä syömään, se syö nimittäin teijät jos tuutte häiritsemään sen ruokarauhaa", mumisin laskeutuessani selkänojalta sohvalle. "Oikein Viskin paskaa, se mahtaa olla oikein pahaa kun ei ole niin hienolaatuista kuin Pennyn", virnistin ja pakenin tallikäytävälle keksejä vetelemään - ajatuksissani mennä vilkaisemaan Pennyn vointi.

Tamma rymisteli karsinassaan kovaäänisesti. "Hiljaa!" huudahdin sille ja se pysähtyi niille sijoilleen. Avasin karsinan oven ja siltin Pennyn turpaa. Se yritti hamuta keksejä, mutta vedin ne pois sen suun edestä. "Mulla on sulle ihan omat herkut", hymyilin heittäessäni sen ruokakippoon kuivatun leivän. Suljin oven ja lähdin takaisin toimistoon.

"Pennyllä on hirveä nälkä", irvailin ja kävin loppujen lopuksi kaatamassa itse kaakaota itselleni. Keksellä oli enää viitisen kappaletta, joista neljä kahmaisin taskuuni huomaamattomasti. "Neidit, tapelkaa viimeisestä", hymähdin istuessani sohvalle.

Kummarruin kaivamaan Viskin pakkia. Santtu irvaili viimeisestä keksistä ja heitin häntä Viskin vanhalla pesusienellä äkäisenä. "Siitä saat Santtu", tuhahdin kulmiani kohottaen. Vanha pesusieni joutaisikin jo roskiin, kun oli noin resuisessa kunnossa, joten en vaivautunut hakemaan sitä takaisin pakkiin. Saisi jäädä Santun tehtäväksi siivota pesusieni lattialta. Suljin taas pakin ja lähdin viemään sitä takaisin paikoilleen. Mennessäni heitin äkäisen katseen Santtuun.

Laskin pakin paikoilleen ja kävelin Viskin karsinalle. Poni hörisi innoissaan minut nähtyään ja nuoli käsiäni kenties makupalojen toivossa. Jopas Viski oli alkanut kerjätä. Siitä pitäisi tehdä loppu, kaikki ylimääräiset herkut saisivat jäädä pois. Ja kaurojakin saisi antaa vähemmän. Liikuntaa tietysti enemmän. Rapsutin Viskiä turvalle ja lähdin hakemaan kenkiäni ja sukkiani patterilta. Kaipa sitä pitäisi lähteä sitten kotiin päin.

Pujahdin takaisin toimistoon ja kävelin suoraan patterille. Nappasin sukkani - yhä ikävän kosteat - ja puin ne päälleni. Solmin tennarieni nauhat miten kuten ja tukahdutin taas haukotuksen. "Mäpäs lähen nyt kotiinpäin, fyssan kokeeseen pitäis lukee ja ois kiva ehtii kotiin ennen pimeää", selostin. "Bussinkin pitäs tulla parin minsan päästä. Nähään joskus", lisäsin hymyillen ja heilautin kättä porukoille. "Santtu syököön keksinsä - ja pesusienensä." Niine sanoineni marssin Viskin karsinan kautta ulos tallista ja bussipysäkille.

"Oisin just antanu sille keksiä", totesin hölmistyneenä katsoen Annikan perään. "Mutta jos ei kerran tahdo, niin ei ole pakko", hymähdin ja heitin keksit puoliksi Veeralle ja Jossulle, jotka saisivat ottaa ne kiinni oman osaamisensa mukaan. Nostin jalkani sohvalle ja otin kaakaomukin käteeni. Annoin sen lämmittää käsiäni ja sekoittelin lusikalla.

Penny kolisteli taas tallissa nälkäänsä. En jaksaisi enää heittää sitä pihalle saatika sitten nousta selkään. Kylkiluihin koski eilisen rymistelyn jälkeen. "Jossuu, tahotko sä viedä Pennyn tarhaan?" kysyin hieroen kylkeäni, joka vihloi ikävästi. "Voisin raahautua kotiin hoivaamaan itteäni", huokaisin ja nousin ylös. Heilautin kättäni tytöille ja lähdin kotia kohti.

/ 11 p (osa vuoroista oli keskimittaisia, joten laskin puolikkaiksi :b)

HOLA, OSALLISTUNEET, ilmoitelkaa pelivuorojenne määriä ja pituuksia!

Santulle tästä 11p