Yasminin saapuminen tallille (Annika + muut)

"Hitto se kolistaa tuolla perässä, pitäskö taas pysähtyä kattomaan sitä?"
"Eikä tarvii, anna kolistaa. Se vaan protestoi. En mä todellakaan auta pakkaamaan tota takasin peräkärryy, johan siinä meni pari tuntia."

Janna vilkaisi pahasti hevoskuljetusautoa kuljettavaan avopuolisoonsa Peteen. Matka Humpin Nooran - Yasmin-tamman entisen omistajan - luota oli kestänyt jo tunnin verran takaisin Vaajaan päin, ja vielä puolisen tuntia oli matkaa tehtävänä. "Annika, viittitkö vilkasta sitä karvapalloa siitä takaikkunasta, ettei se nyt ihan kolhi itseään." Janna keskeytti takapenkillä istuvien Annikan ja Henrin musiikkikiistelyt komennuksellaan. Hevoskuljetusauton hytin takaseinässä olevasta ikkunasta näki suoraan hevostenkuljetustilaan.

"Mitääh, aa joo, Yasmin!" Huudahdin hidasälyisesti ja musiikkinahistelu päättyi kuin seinään. Käännyin takapenkillä kurkistamaan auton takaikkunasta kuljetuskoppiin. Yasmin viskoi päätään hermostuneena ja kuopi kovasti lattiaa, mutta muuten se näytti olevan ihan kunnossa. "Taitaa olla ihan okei", huikkasin etupenkillä istuville Jannalle ja Petelle. "Kyllähän se tuolla tempoo kuin viimeistä päivää, mutta näyttää paljon rauhallisemmalta kuin alkumatkasta", jatkoin muistellen kauhistuneena Yasminin riehumista jo matkan alkumetreillä. Koko ajan oli saanut pelätä, ettei se särje itseään reuhtoessaan niin kovasti, mutta toistaiseksi haavereilta oltiin vältytty.

Tätä päivää olin odottanut jo kauan. Ensi silmäyksellä Yasmin oli näyttänyt täydelliseltä ponilta - kaunis ulkomuoto kuitenkin petti pahasti, sillä tamma oli heti alkuun yrittänyt näykkäistä minua äkäisesti, puhumattakaan sitten siitä hirmuisesta lastausurakasta, johon oli tosiaan vierähtänyt kivasti pari tuntia. Yasmin oli vetänyt täysstopit kuljetuskopin nähdessään, eikä kertakaikkiaan ollut suostunut siirtymään koppiin, vaikka sitä millä yritettiinkin lahjoa. Vieläkään en oikein tiennyt, miten tamma loppujen lopuksi onnistuttiin saamaan sisään kuljetuskoppiin, mutta pääasia että nyt oltiin vihdoin kotimatkalla.

En malttanut odottaa, miten tallilaisten naamat venähtäisivät heidän nähdessään Yasminin. Ja entä sitten, kun sen omapäinen luonne tulisi esiin? Hymyilin jo pelkälle ajatuksellekin. Henri jatkoi vielä "keskustelua" eli riitaa eriävistä musiikkimauistamme, mutta kuuntelin vain puolella korvalla ajatukset pelkässä Yasminissa.

Kökötin kyykyssä Pennyn jalkojen juuressa antaen vihreän letkun avonaisen pään syöstä vettä sen kavioille. Tamma itse nukkui - ainakin puoliunessa - hoitopuomiin sidottuna. Nojasin vasemman poskeni vasempaan käteeni joka vuorostaan nojasi vasempaan reiteeni. Huokaisi ja annoin veden lirua Pennyn kuraiseen jalkaan.

Yhtäkkiä tallitieltä kuuluva kolina sai Pennyn taklaamaan minut hoitopuomin tolppaan. Ärähdin kovaäänisesti tammalle ja nousin ylös. Taputtelin Pennyn kylkiä katsoessani pihaan saapuvaa Jannan autoa ja traileria sen perässä. "Mitä helvettiä?" mumisin nähdessäni Annikan ja Henrin takapenkillä. Penny mulkoili traileria, josta kuului kovaa kolinaa, pahalla silmällä. Kiersin tamman takaa sen toiselle puolella ja nojasin sen kylkeen.

Jannan auto hiljensi vauhtiaan ja pysäyttää tyssähti tallipihalle. "No niin, otetaanpa otus ulos", Janna tokaisi rempseästi ja hyppäsi autostaan ulos. "Missä ne kaikki tallitytöt ja -orjat oikeen piileksivät, kerrankin kun niitä tarvitaan", hän manasi perään vilkuillen talliin päin odottaen selvästi sieltä virtaavan joukon auttavia tallityttöjä. Pomppasin autosta ulos heti Jannan perässä. Jännitys kipristeli jo mahassa; olihan Yasmin nyt hoitohevoseni. Kun tönäisin auton oven kiinni, Janna oli jo ehtinyt kiertää lastaussillan luo. Henri ja Petekin nousivat autosta venytellen ja Henri höpötti jotain makeista päiväunista.

Kiersin Jannan perässä kuljetuskopin taakse valmiina avustamaan Jannaa, missä apua sitten ikinä tarvittaisiinkin. Jannalta pääsi selvästi pari kirosanaa, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota, kun olin jo niin tottunut siihen. "No, aletaanpas sitten hommiin, kerta tallitytöt ja Santtu parveilevat jossain toimistossa kahvittelemassa", Janna tokaisi äkäiseen sävyyn. Nyökkäsin yrittäen peittää yli-innostustani, kenties aika laihoin tuloksin.

"No, aletaanpas sitten hommiin, kerta tallitytöt ja Santtu parveilevat jossain toimistossa kahvittelemassa", kuulin Jannan vihaiset sanat. "Just just, terve vaan sullekin", tervehdin ja liruttelin edelleen vettä Pennyn jalkoihin. "Taasko sä raahaat tänne uusia paskakoneita? Hommaisit lisää karsinoiden siivojia samaan tahtiin", huokaisin ja vaihdoin taas puolta.

Annika hyppeli innoissaan lastaussillan luo. "Vai jättääkö Annika Viskin? Arvasin, ettet sä kestä sitä muutamaa viikkoa kauempaan", nauroin osoittaessani jälkimmäisen lauseen Annikalle. "Joo muttah.. Eipä tuu mulle uusia karsinoita", virnistin tytölle ja silittelin Pennyä, joka puhisi sen kauneusunien häirinnästä vihaisena.

"Vai jättääkö Annika Viskin? Arvasin, ettet sä kestä sitä muutamaa viikkoa kauempaan", seuraamme liittynyt Santtu naureskeli minulle. Vilkaisin poikaa murhaavasti. Jotenkin arvasin, että tästä tulisi sanomista juuri Santun suunnalta. "Oon mä hoitanu Viskiä vissiin joku puoltoista kuukautta", totesin hyisesti, hieman puolustavaan sävyyn. "Aletaankos sitten purkamaan neitokaista kopista?" Kysäisin Jannaan päin kääntyen, jättäen samalla Santun kommentteineen omaan arvoonsa. "Ainakin äänistä päätellen typykkä tahtoo aika kovasti raittiiseen ulkoilmaan", lisäsin vielä muutaman varsin ärhäkältä kuulostavan potkun ja kimakan hirnahduksen jälkeen.

Janna ryhti avaamaan kopin lastaussiltaa. Kurkin jännittyneenä sisälle koppiin ja en ehtinyt nähdä kuin viuhtovan hännän, kun Yasmin potkaisi takajalallaan lujasti ja vaativasti seinään. "Yasmin ei tosiaan näytä viihtyvän kuljetusautossa", irvistin Jannalle, joka nyökkäsi vakavana.

Juoksin pitkin tallin käytävää kuullessani pihalta kiroilua ja kimakkaa hirnumista. "Vittu nyt sielä joku tappaa jotai kaakkia..", manasin hiljaa ja jatkoin juoksua kohti tallin ovea. Tönäisin oven auki ja seisahduin heti tallin oven eteen. Kuljetusauto, Janna ja Annika keskellä pihaa. Ja kaiken lisäksi Santtu oli hoitopuomin luona Pennyn kanssa. Kuljetusautosta kuului kiukkuinen hirnunta.
"Mitä helvettiä tääl tapahtuu? Uutta kaakkiako ne ny o hommaamas tänne?", kysyin äkäisellä äänellä Santulta. Astelin heti kuljetusauton luo katsomaan, josko uusi kaakki olisi vielä hengissä. Janna ja Annika seisoivat trailerin takana. Janna yritti avata kopin lastaussiltaa, hevosen potkaistessa kopin seinää.

"Mitä hiton kaakkia te raahaatte tänne? Sehä hajottaa koko mökin?", raivosin Annikalle, joka näytti innostuneelta ja erittäin iloiselta. Arvasin hänen tietävän asiasta enemmän. "Mä voin kyllä auttaa ton hurjimuksen kans, ku Kaneli näytti nukkuvan karsinassaa.", lisäsin ponin potkiessa kuljetuskopin seinää. Laitoin käteni taskuun ja löysin sieltä porkkanan ja pari sokerinpalaa. Laitoin ne vielä takaisin taskuun, ennenkuin uusi hevonen hermostuisi enempää. Hevonen ilmeisesti haistoi herkut ja käänsi päätään katsoakseen minuun. Hymähdin sille äkäisesti. Manasin sen mielessäni mielisairaaksi.

Oona kiiruhti paikalle ilmeisesti kuullessaan pihan metelöinnin - useita kirosanaryöppyjä, Yasminin kimakan hirnunnan ja äkäiset potkut kopin seiniin. "Mitä hiton kaakkia te raahaatte tänne? Sehä hajottaa koko mökin?" Oona raivosi minulla äkäisenä. Hymyilin Oonan närkästykselle, sillä Yasmin varmasti näytti ja kuulosti tosi hurjalta mekastaessaan kuljetuskopissa. "Tää on Yasmin, meikän uus hoitsu", vastasin hymyillen leveästi. "Mä voin kyllä auttaa ton hurjimuksen kans, ku Kaneli näytti nukkuvan karsinassaa", Oona lupasi ystävällisesti.

"Joo, apu on varmaan tarpeen", mutisin katsellessani kun Janna laski lastaussillan maahan ja asteli varovaisesti koppiin Yasminia hakemaan. Yasminin korvat olivat tiukasti luimussa ja tuijotti Jannaa murhaavasti. "Sooo, Yasmin...." Janna rauhoitteli tammaa pehmeällä äänellä. "Toivotaan ettei toi potkase Jannaa kuoliaaks", sanoin Oonalle katsellessani Jannan Yasminin rauhoitteluyritystä hivenen peloissani. "Tamma ei oikeen tykkää kuljetuksesta...."

"ETTE MAALAA MITÄÄN PIRUJA SEINILLE SEN POTKIMISTEN KANSSA!"

Hyvähän siinä oli tallinomistajan kirota - Janna roikkui kaksin käsin riuhtovan ja häntä soihdullaan hyppivän Yasminin riimusta. Sydänpäinen musta juoksutti naisparan nopeaa ravia pitkin lastaussiltaa ja jäi seisomaan keskelle pihaa sieraimet suurellaan ja pää pystyssä. Irti itsensä riuhtaissut Yasmin suuntasi ensimmäisenä Oonan luo vainuttuaan herkut. Janna kirosi mielessään ja nappasi maata pitkin viistävän riimunnarun kiinni.

"Annika, neiti on hyvä ja vie ponin karsinaan, Pauliina laitto sen aamulla valmiiksi." Oli ilmeisesti vaikeuksia näyttää ystävälliseltä kun hiki norui pitkin naamaa - Yasminin temppuilu sai itse kenetkin rättiväsyneeksi. Janna hymähti itsekseen. "Antakaa nyt ponille juotavaa, vähän heinää ja purkakaa sen noista systeemeistä, rassukka on ihan väsy kun on riehunu koko matkan. Älkääkä vaan antako sille kauraa, se ei oo hyvä sille." Janna taputti vielä Yasminin kaulaa.

"Nonii, Henkka, lupasitko meille kakkua, häh.."

Janna poistui tallipihasta Peten käsipuolessa ja viimeksimainitun pikkuveli sävelettömästi mukana hyräillen.


/ ylläpito leaves building

Penny katseli "nenänvarttansa pitkin" uutta tulokasta, tuhahti ja töytäisi minua. "En mä ainakaan ollut tollanen kun tulin", se tuntui sanovan. "No sä olit kyllä paljon kiltimpi!" naurahdin ja taputtelin tammaa, joka katseli myös Pennyä. Siellä se seisoi, keskellä pihaa jalat harallaan ja sieraimet suurina, tuo sydänpäinen tamma.

"No voi hellanlettas, sillähän on oikein sydänkin päässä", irvailin Annikalle, jolla oli pieniä ongelmia touhottavan tamman kanssa. "Sopii sulla ku nenä päähän.." mumisin kyykistyessäni Pennyn tasalle. Olin iloinen, että oma hoidokkitammani oli rauhoittunut niinkin paljon - olihan sillä tietty ne pirunsarvet yhä, mutta minun kanssani sijaan oli sädekehä.

/ Mulla 3 viestiä

Janna sai napattua Yasminin maata laahaavasta riimunnarusta kiinni ja hän lätkäisi narun käsiini. Yhtäkkiä siis puristinkin jännittyneen Yasminin riimunnarua kaksin käsin kiinni ihaillen tamman kaunista päätä ja sen suloista sydämen muotoista merkkiä päässä. "Annika, neiti on hyvä ja vie ponin karsinaan, Pauliina laitto sen aamulla valmiiksi. Antakaa nyt ponille juotavaa, vähän heinää ja purkakaa sen noista systeemeistä, rassukka on ihan väsy kun on riehunu koko matkan. Älkääkä vaan antako sille kauraa, se ei oo hyvä sille", Janna selosti ohjeet. Hän lähti kävelemään Peten kanssa käsikynkässä tallipihalta.

"No, pitänee siis viedä neiti talliin", sopersin alkujärkytyksestä toipuessani. Silittelin Yasminin kaulaa rauhoittavasti ja heti lähtiessäni kävelemään tallille päin, tammaneiti syöksyi reipasta ravia eteenpäin pää korkealla ja sieraimet laajentuneina. Roikuin riimunnarussa miten kuten, mutta sain Yasminin kuitenkin pysäytettyä, ennen kuin se pääsi viemään minua paria askelta enempää. Tiukensin otettani riimunnarusta ja sain kuin sainkin talutettua Yasminin talliin. "Oot sä aika neiti", kuiskasin ihailevasti Yasminille. Tamma käänsi toista korvaansa luimusta minuun päin, muttei vielkäkään näyttänyt järin ystävälliseltä.

"Tää on Yasmin, meikän uus hoitsu", Annika vastasi hymyillen. Yasmin tuijotti Jannaa päästessään ulos kopista, korvat tietenkin luimussa. Janna yritti rauhoitella tammaa hieman. "Toivotaan ettei toi potkase Jannaa kuoliaaks", Annika hermoili, eikä syyttä, tamma katsoi meitä jo niin vihaisena, että en olisi uskaltanut kuvitella sen edes tulevan kuljetuskopista ulos. Yasmin katsahti minuun. Se kai haistoi herkkuni, mitä kannoin taskussani. Janna tuli sen riimunarussa roikkuen lastaussiltaa alas. Se riuhtaisi itsensä irti ja jäi sieraimet suurena pihaan seisomaan. Sitten se ryntäsi luokseni. Työnsin sitä kauemmas itsestäni. Janna nappasi sen riimunarusta kiinni.

Janna käski Annikaa viemään sydänpäisen tammansa talliin. Tallissa oli kuulemma karsina jo valmiina uudelle tulokkaalle. Annika puristi tamman riimunarua kaksin käsin ja silitteli samalla sen kaulaa. Kaksikko lähti kävelemään tallille päin ja heti Yasmin syöksyi Annikan ohi. Annika sai sen kuitenkin pysäytettyä. Seurasin heitä turvallisen välimatkan päästä. "Hieman kuriton vain? Ei pahasti?", irvailin Annikalle. Tallissa näin, kuinka Yasmin käänsi jo hieman toista korvaansa Annikaa päin, ei kuitenkaan kovin ystävällisesti. "Kyllä se siitä lähtee", sanoin Annikalle.

/ mulla kaks viestiä 8D

"Hieman kuriton vain? Ei pahasti?" Oona irvaili käveltyään perässäni talliin. Irvistin tytölle takaisin avatessani Yasminille tarkoitetun karsinan oven. Tamma höristi korviaan ensimmäisen kerran minun nähteni ja se näytti uskomattoman söpöltä hörökorvaisena. Korvat kuitenkin ponnahtivat luimuun takaisin, kun ohjasin neitokaisen karsinaansa. Suljin oven perässä ja jutustelin Yasminille pehmeästi antaen sen samalla nuuhkia toista kättäni. Toisella kädellä silitin tamman kaulaa lempeästi. Varovaisesti Yasminin korvat nousivat luimusta, eivät höröön, vaan jonnekin sinne välille.

Jatkoin jutustelua tamman kanssa ja aloin samalla riisua sen keltaisia kuljetussuojia. Yasmin liikahteli levottomasti ja näytti hiukan pelokkaalta, mutta hieman rauhallisemmalta rauhoittavan jutteluni jäljiltä. Sain suojat nopeasti purettua ja kävin viemässä ne paikoilleen. Palasin kuitenkin takaisin Yasminin luo. Poni ei näyttänyt likaiselta kuljetuksen jäljiltä, joten en ruvennut häiritsemään sitä turhalla harjaamisella. Sen sijaan hain tammalle hiukan heinää purtavaksi ja kehotin sitä tekemään olonsa kotoisaksi. Muistin, että Yasminille ei saisi antaa kauraa, joten tarkistin vain, että vesiautomaatti toimi ja livahdin sitten karsinan ulkopuolelle tarkkailemaan tammaa.

Santtu 3
Oona 2
Annika 4