Kanin päiväkirja, hoitajana Jimmy

rist-t. Golden Coin Aurora

lempinimi: Kani
syntynyt: 11.8. 2001, 7-vuotias
säkäkorkeus: 151cm

koulutustaso: kouluratsastus helppo B, esteet 70 cm
painotus: lännenratsastus, maastoilu

parhaat puolet ratsuna? Tottelevaisuus, haluaa aina miellyttää, kestävä.
huonoimmat puolet ratsuna? Melko raskaat liikkeet, satunnaisesti kamalia laiskuuspäiviä.

Golden Coin Aurora, tai "Kani", kuten me neitiä kutsumme, on arabiverestään huolimatta hyvin tasapainoinen, mukava ja rauhallinen tamma. Kaikista huomattavin puoli tässä seitsenvuotiaassa kaunottaressa on tämän kauneus; Kani kiiltää aurinkoisella säällä kuin kultakolikko ja huumaa katselijat kaunismuotoisella, hieman arabimaisella päällään. Onneksi heinämahan olemassaolo hieman liudentaa vaikutusta, jotta katselijat eivät aivan pyörry.

Äitini heitti minut tallille, tummanvihreällä farmarillamme. Tarkistin tavarani vielä ennen kuin hyppäsin ulos tallipihalle, ellei rymisevä peltiromumme olisi murissut vieressä olisi hiljaisuus ollut suorastaan karmiva. Puistelin vaatteita kun äitini kaasutti takaisin kaupunkiin, katselin uteliaana ympärilleni ja jäin tuijottamaan tallin vieressä olevaan tarhaan. Kullanhohtoinen, tähtipäinen tamma tarhaili pihassa huolettoman oloisesti, hymy karehti suupielilleni kun kävelin tarhanportille. Maiskautin huuliani, voikko risteytystamma kurotti kiinnostuneena päätään ja otti pari askelta portille ojentaessani käden lankkujen välistä. Turhautunut puuskahdus leijui ilmoille kun herkkuja ei löytynytkään. Virnistellen taputin Kania kaulalle ja käännyin sitten tallia kohti.

Tallissa oli pari hoitajaa hoidokkiensa kimpussa, moikkasin hieman ujosti heitä ja kävelin toimistoon, josta löysinkin sinisen koulukaapin. Näppäilin tunnuslukuni, syntymäpäiväni ja sain kaapin auki. Laskin täyteen ahdetun reppuni kaapin pohjalle ja riisuin päällystakkini ripustaen sen sitten henkariin roikkumaan.

Palatessani takaisin tallin puolelle tapasinkin tallin omistajan.
"Hei, sinä oletkin varmaan Jimmy? Hienoa, mä olen Janna ja esittelen sinulle ensin paikat ja sitten pääset tutustumaan Kaniin, miltäs paikka vaikuttaa?"
Rupattelimme niitä näitä ja samalla sain selväksi kaikki tallin paikat, esittelykierros päättyi Kanin tarhalle, josta pyydystin tamman ja vein sen sisälle talliin.
"Tässä on Kanin karsina, ja harjat on vaaleansinisessä pakissa. Sä varmaan pärjäät hyvin yksinkin, mulla on vähän hommia, mutta kysy ihmeessä jos kysyttävää tulee! Tutustu vaan rauhassa Kaniin ja muihin hoitajiin ja tietty paikkoihin!"
Janna puheli iloisesti ja kuuntelin tarkkaan, ettei sitten myöhemmin tulisi hankaluuksia.
"Okei, hienoo. Eiköhän me Kanin kanssa tulla hyvin toimeen ja mä kyselen sitten takuulla jotain!"
Nauroin leppoisasti ja käännyin katsomaan karsinassa seisovaa Kania. Tamman tummat silmät tuijottivat rauhallisesti takaisin ja tiesin että meistä tulisi vielä hyvät ystävät!

Harjasin reippaasti Kanin pyöreitä kylkiä, kullanhohtoinen karva kiilsi ja pölyt leijailivat maahan jokaisella harjan vedolla. Tamma seisoi uneliaasti, silmät ummessa ja nosti kaviotkin kuin unessa. Sain tamman harjattua ja hain sille näkkileivän palan herkuksi. Rapsuttelin vielä sen kaulaa ja hymyillen keräsin harjat pakkiin.
Toimistossa purin tavarani kaappiin ja otin repun ja takkini mukaan, kävelin Kanin karsinan kautta pihalle.
"Heippa Kani-neiti, nähään pian taas"
Puhelin tammalle ja rapsutin sen turpaa.

(lyhyt, kiire) ;<

Moi Jimmy,
säkin kuittasit sitten kerralla pistetilin auki. Meidän voikko primadonna oli kerrankin (varmaan ihan sun mieliksesi ja hyvän ensivaikutelman tehdäkseen) jättänyt pyörimättä tarhan mutaisimmassa kohdassa; onnenpekka, et joutunut kaivamaan kultakimpaletta esiin vuoren alta.

Eka tarina vaikutti oikein hyvältä, kirjoitusasu oli ihailtavan selkeää ja mitta oli oikein hyvä, tosin olisit voinut vaikka samaan pituuteen lisätä hieman "sisältöä", tavallaan jos olisit puuhannut Kanin kanssa enemmän. Kiireen kyllä ymmärrän ja hyväksyn selityksenä, eikä tuolla niin väliäkään . Seuraavalla hoitokerralla - jos ehdit ja viitsit - niin putsaa Kaniinin karsina ja pese sen juoma- ja ruoka-astiat. Pauliinaa ja Mikkoakin voi auttaa rehujen jaossa jos olet tallilla sopivaan aikaan.

Erinomaista kerrontaa, mutta "työttömyyden" vuoksi napsahtaa vähän pisteitä pois täydestä kympistä:

Tarinan pistemäärä 8
Kokonaispistemäärä tilillä: 8

Koulun jälkeen pääsin siskoni kyyditsemänä tallille, taivas oli synkän oloinen ja sielä täällä oli tummia pilviä, jotka hetkenä minä hyvänsä saattaisi räjähtää sateeksi. Kiitin siskoani kyydistä ja kiirehdin talliin.

Kävelin Kanin karsinan kautta ja tervehdin tammaa.
"Heippa pupu, mitä kuuluu?"
Voikko nosti päätänsä ja katsoi minua epäluuloinen pilke silmissään.
"Odotas hetki niin tuun harjailee sua, saat namii jos oot kiltisti nii..."
Puhelin Kanille ja suuntasin sitten toimistoon, kaapillani vaihdoin kengät ja jätin takkini henkariin. Hain vaaleansinisen harjapakin, tarkistin sen sisällön ja astelin takaisin Kanin karsinalle.
Avattuani oven koin pienen järkytyksen, tarhassa pyörinyt kullanhohtoinen tamma oli miltein päällystetty mudalla. Reippaasti kuitenkin ryhdyin toimeen ja metsästin Kanin riimuun, kaivoin pakista suan ja aloin pyörivin liikkein harjata mutaa pois. Kuivunut kura rapisi karsinan pohjalle ja kullankeltainen karva tuli esille pala kerraltaan, kuin palapeliä kooten.

Ehkä tunnin puurtamisen tulokseen olin tyytyväinen, Kanin karva kiilsi kauniin kellertävänä ja tyytyväinen ilme kruunasi koko tamman olemuksen. Kokosin harjat takaisin pakkiin ja vein sen paikallensa. Palasin takaisin hoidokkini karsinalle ja vein sen hetkeksi tarhaan Reetan seuraksi. Matkalla talliin otin vapaat kottarit ja talikon mukaani, seuraava tehtävä olisi karsinan siivoaminen.
Onneksi Kani oli ollut siististi, yhdessä nurkassa oli vain lantaa ja märkää alusta, mutta muute karsina oli mitä siistein, eikä sinne tarvinnut lisätä pehmikettä. Kipattuani kottikärryn sisällön lantalaan vein tavarat takaisin paikallensa.
Ilta oli jo alkanut hämärtää joten hain Kanin sisälle, samalla reissulla olin matkaani ämpärin, jonka pohjalle valutin puhdasta vettä ja sankon pohjalle viskasin rätin.
Vapautin Kanin karsinaan ja pesin samalla sen ruoka-astian ja juoma-automaatin. Hinkattuani tovin sain kipot miltein kiiltämään. Heitin likavedet viemäriin ja pistin rätin kuivumaan, ämpärin jätin siististi muiden ämpärien luokse.
Hain vähän näkkileipää Kanille ja rapsuttelin sen silkkistä kaulaa.
"Dodiin, minäpä menen mutta ens kerralla voidaan käydä vähän kävelyllä?"
Jutustelin tammalle ja jätin loput näkkärit ruokakuppiin.
Haettuani tavarat menin ulos odottelemaan äitiäni jonka oli määrä hakea minut tallilta, ajallaan saapuikin ja iloisena huristelin kotiin.

Oikein hyvän mittainen tarina taas!
Kanin karsina kuppeineen oli erinomaisen siisti, ja mukava nähdä tarhaan mutaporsaskin kultakolikoksi kiillotettuna. Sää on lupaillut koleaa ja kaatosateista syysmyrskyä loppuviikolle, joten jos keli on liian karsea kävelyyn, niin otahan varustehuoneesta kainaloosi juoksutusliina ja lampsikaa Kanin kanssa maneesille, se on ihan kiva tamma juoksuttaa ja voit hypyttää vaikka kavalettienkin yli jos kiinnostaa. Sää siis huomioiden, maneesi on kyllä loppuviikon vapaa.

Vielä yksi hoitotarina ja olet vapaa ratsastelemaan Kanilla tallin maisemissa ja maastoissa. Ei paha, kerrassaan ihailtava suoritus Jimmy. Tarina oli juuri sopivan mittainen kertapalana luettavaksi eikä sisältänyt kirjoitusvirheitä. Hyvä perustarina!

Tarinan pistesaldo 9
Kokonaispistemäärä 17

Hei, ja anteeksi etten ole kirjoitellut!
omasta koneestani meni kiintölevy rikki, joten en siksi pääse kirjoittelemaan (nyt olen sukulaiseni koneella) ja lähden huomenna (ti. 4.11) egyptiin viikoksi.
pääsen kirjoittelemaan kaverin koneelta (ehkä) tai kirjastosta (myös ehkä) ja viimeistään palaan tämä kuun lopulla kun veljeni tulee kurkistelemaan tietokoneeni sisään. :-)

jos muutoksia tulee ilmoittelen täällä :-D

Ei mitään kiirettä, aivan rauhassa, lisään sut lomalaislistaan

* Heipparallaa pitkästä aikaa, koneeni sain korjauksesta eilen (ma 1.12) ja nyt sitten pääsen taas hoitelemahan!

Lämpöisen auton kyydillä oli mukava tulla tallille, pitkästä aikaa pienen tauon jälkeen. Hyppäsin autosta tallipihalle ja otin takakontista kamppeeni. Annoin katseeni kiertää pihassa, mutta pientäkään elonmerkkiä ei näkynyt, ainoastaan kellertävä valo kajasti tallin ikkunoista. Ripeästi kävellen suunnistin pienen pyryn keskeltä talliin.

Tervehdin kulertavaa tammaa, joka seisoi karsinassaan.
"Heei tyttö, pitkästä aikaa, onko ollu ikävä?"
Kani katsoi vain tummilla silmillänsä, yritin rapsuttaa sen turpaa kalterien läpi mutta onnistumatta siinä.
"Odotas tytsy siinä, tuun ihan just takas"
Totesin ja lähdin viemään tavaroitani toimistossa sijaitsevaan kaappiini. Toimistossa olikin pari hoitajaa , moikkasin heitä iloisesti ja viskasin tavarani kaapin pohjalle. Varustehuoneen kautta mennessäni otin mukaani harjapakin ja astelin takaisin Kanin luokse.

Otin riimun karsinan ovesta ja pujahdin Kanin viereen, taputin tammaa sen vaalealle kaulalle ja sujautin riimun sen päähän.
"Hiieno, käytäskö tänään vähän kävelyllä?"
Puhelin Kanille hakiessani pölärin pakista, pitkin vedoin rupesin harjaamaan sen kaulaa ja selkää. Puhdistin kaviot ja selvittelin pari takkua jouhista.
"Doddiin, lähetääs sitte, toivottavasti siellä ei sada vettä..."
Huikkasin ja napsautin riimunnarun kiinni.. Maiskautin Kanille ja avasin ulko-oven.

Ulkona leijaili hiljakseen lumihiutaleita, maa oli ohuen lumikerroksen peittämä ja hengitys höyrysi kirpeään pikku pakkaseen.
"Mennäänpäs maneesille, siellä ei pitäisi olla nyt ketään"
Mietiskelin ääneen ja suuntasin tiemme metsään johtavalle tielle, jonka varrella maneesi kentän kera olisivatkin. Aurinko oli jo laskenut eikä valoa ollut nimeksikään, yritin kulkea hitaasti ettei Kani kompastuisi pimeällä tiellä. Kentän valot hohtivat kauempana, toisella puolen tietä oli synkkää metsää ja toisella puolen valkoiseen lumeen kääriytynyt peitto. Lähestyimme nopeasti maneesia ja kenttää.

Maneesissa oli hiljaista, tuuli natisi nurkissa mutta muuten oli lämmintä ja rauhallista.
"Täydellistä, haluutkos vähän juoksennella vapaana?"
Kysäisin Kanilta, kävelin tamman kanssa kerran maneesin ympäri ja tarkistin ettei mitään tammalle vaarallista olisi reunoilla, sitten vein neidin keskelle ja irrotin riimunnarun riimusta. Aluksi Kani ei ymmärtänyt olevansa irti, mutta kun lähdin kävelemään pois tamman luota syttyi neidissä. Pari riemukasta pukkia ja sen jälkeen kaasut täysillä ympäriinsä.
"Hehheei, hidastas vähän meet kohta ovesta läpi!"
Naurahdin istuessani katsomon laidalle, Kani irrotteli kunnolla kunnes rauhottui. Luulin tilaisuuteni tulleen ja yritin ottaa tammaa kiinni, mutta juuri käteni ulottuvilta neiti livisti.
"Äöhh, noni tuus nyt tänne"
Maiskuttelin ja yritin houkutella Kania luokseni rapistelemalla taskuja, epäonnistuen. Turhautuneena lähdin kävelemään tamman luo uudestaan, sama toistui. Parin yrityksen jälkeen olin jo repiä hiukset päästä kun Kani yhtäkkiä asteli viereeni ja antoi itsensä kiinni.
"Noniiin, näin sitä pitääkin käyttäytyä eikä pinkoa kun kaheli kana ympäri mestoja"
Mutisin ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun.

Lumipyry oli sakeampaa kuin tullessamme, märkä nuoskalumi kasteli miltein yhtä pahasti kuin vesi. Reippain askelin lähdimme takaisin tallille päin, aluksi olin ajatellut kiertää maastopolun kautta mutta lumipyry sekoitti plasmat ja tallille oli paras palata mitä pikimmin. Tie oli jo aivan lumen peitossa ja talli pihalle tullessamme olimme kummatkin aivan lumen peitossa.

Tallissa otin märän takkini pois, kuivasin Kanin lämpöisellä pyyhkeellä ja heitin sille myös lämmittävän fleeceloimen, etujalkoihin käärin lämpöpintelit. Siirsin Kanin hetkeksi käytävälle kun siivosin karsinasta ja puhdistin ruoka- ja juomakupit. Vein likaiset aluset lantalaan ja hain purulasta lisää pehmusteita. Otin Kanin käytävältä takaisin karsinaan ja paloittelin porkkanan kippoon.
"Nonniin, kyyti odottaa jo, nähdään taas tytsykkä Kanikka"
Rapsutin kullanhohtoista säkää. Hain reppuni kaapilta ja juoksin pihan halki parkkipaikalla odottavan isäni autoon.

Hei pitkästä aikaa, ja onnittelut toimivalle koneelle!
Mullakin ollut järkky konerikko, eikä oikein mitään oo päässyt netissä tekemään; siksi nyt kommentitkin ovat lyhyitä, hirveä kasa tekstejä jonossa arvosteltavana. Mutta olipa kiva nähdä sua pitkästä aikaa hoitamassa!

Seuraavalla kerralla saatkin jo ratsastella kultaisella lihapullalla!

Pisteytys 12 (myöhästymisekstra)
Kokonaispistemäärä 29

Heips, tulin nyt kirjaston koneelta ilmottelemaan että olen lomalla vielä hetken, kun koneeni ei ollut kuitenkaan täysin kunnossa ja sanoi sopimuksen taas irti -.- järkyttävää tämä mutta yritän varata joku päivä tarpeeksi aikaa että ehdin kirjoitella tänne täältä kirjastosta.