Pitkä maastolenkki (Jossu ja Santtu tännepäin!)

//Eli jossun tavalla

"Annika!" Huusin tytölle. "Se on karsinassaan, seisoo kiltisti tuolla" kailotin lujaan ääneen.

''Seisooko?'' hymähdin ja autoin Annikan alas Lakun selästä. Minä ja Annika lähdettiin katsomaan, minä taluttaen Lakua aivan henkihieverissä - minä se tässä olin auttanut Annikaa ja kävellyt! Kuntohan tässä kärsii, mutta kehittyy.

Olimme saapuneet Lakun ja Jassun kanssa jo melkein tallipihalle. Mietin, joko Viski oli saatu kiinni. Luultavastihan se oli juossut tallipihalle ja joku hoitajista oli napannut sen, jos Santtu ja Jossu eivät olisi ehtineet. Toivoin kuitenkin, että olisivat, sillä ei ollut kiva, että juttu upeasta tippumisestani leviäisi. Vaikka tokihan se oli ollut näyttävä ja kaikkea muuta hienoa. Tallipiha näytti kuitenkin autiolta. Hyppäsin alas Lakun selästä ja annoin ohjat Jassulle. "Vietsä tän sisään, mä meen jo edeltä kattomaan, näkyyks Viskiä. Jos se on saatu kii, se on varmaa karsinassaan", tuumin läksiessäni kohti tallia.

Tallin ovella kuulin Jossun huutelevan nimeäni. Kuulin helpotukseksi Jossun jatkavan huutoaan: "Se on karsinassaan!". Helpostus virtasi ylitseni. Olisi kamalaa, jos Viski olisi vaikka nyrjäyttänyt tai murtanut jalkansa maastossa yksin rämpiessään. Syy olisi tietysti ollut yksinomaan minun. "Ihanaa", tokaisin Jossulle hymyillen. "Saitteko sinä ja Santtu sen kiinni vai?"

Kiinnitin Lakun käytävälle, vein sen varusteet satulahuoneeseen ja puunasin harjoilla. Sitten laitoin sen karsinanoven kiinni ja sanoin muille: ''Oliskohan tää maastoretki sitten pulkassa?''

"On se täällä" Viitoin sisälle talliin ja kävelin sitten reippaasti Viskin karsinalla, poni seisoikin tylsistyneen näköisenä paikallaan. "Tässä näin" Hymyilin. "Mutta mä lähden nyt hoitamaan Rastin-" Nyökkäsin Jassulle hymyillen ja lähdin oman hoidokkini karsinalle, huikkasin vielä vastauksen tytön kysymykseen "ei, se seisoi ihan itsenäisesti karsinassaan"

Kieritin pintelit ja taittelin pintelipatjat huolellisesti harjapakkiin. Rasti oli säilynyt kumman puhtaana ja sainkin sen harjatuksi melko nopeasti pelkän suan avulla, kavioista raaputin kuivuneen mudan ja kivet pois hampaat irveessä. Rasti seurasi jälleen työskentelyäni tyynen rauhallisesti ja kuunteli puhettani korvat hörössä.

Livahdin Viskin karsinaan. Poni näytti nöyrältä, lähes anteeksipyytävältä, mutta taisin vain kuvitella koko jutun. Hymyilin sille ja rapsutin sen turpaa. "Hömelö poni. Seuraavalla maastolenkillä et minua noin helposti saakkaan selästäsi!" Uhosin ruunalle. Se hörähti pehmeästi ja tökki minua turvallaan tapansa mukaisesti. Ryhdyin riisumaan ponin varusteita hyräillen iloisesti. Tippuminen oli jo unohtunut mielestä ja kun lähdin hakemaan Viskin harjapakkia, olin jo vallan hyvällä tuulella.

Puunasin Viskin hyvin puhtaaksi ja hiki ehti kuivua hyvin harjauksen aikana. "Mä lähen viemään tän tarhaan", huikkasin Jossulle, Jassulle ja Santulle. Viski kopsutteli perässäni kiltin näköisenä, eikä edes yrittänyt hidastella niin kuin aikaisemmin päivällä. Silitin ruunan turpaa hyväksyväksti. "Ei mulla oo mitään sitä vastaan, että alat oikeen enkeliksi", naurahdin ponille avatessani tarhan portin ja päästäessäni ruunan riimusta.

Tapahtumarikkaan maastolenkin jälkeen olisi ihana päästä kotii telkkarin ääreen rentoutumaan. Kävin moikkaamassa Jossun, Jassun ja Santun tallin ovelta, napaten samalla kypäräni mukaan. Ilmoitin virnistäen lähteväni kotiin teeveen ääreen loppuillaksi ja heilautin kättäni porukoille.

Katsoin työni tulosta tyytyväisenä ja vein Rastin ulos tarhaan. Ruuna unohti hienostomainen herrasmiehen olemuksensa ja lähti hurjaan pukkilaukkaan pysähtyen lopulta kun seinään. Seurasin hoidokkini riehumista hetken hymy huulillani.

Mun osalta loppu tähän, Annikalta siis 15 viestiä pisteytykseen.

Jossu - 19 8DD

Jassu seittemän.. 8____8

Hieno homma!

Annikalle 10
Jossulle 13
Jassulle 4

NOTE TO SELF: en oo päivittäny näit vielä pisteisiin, su 18:53

Ma ei jaksa enää kirjottaa. Yhdeksän multa, aika pitkiä