Tallityttö Jannan päiväkirja

JANNAN PÄIVÄKIRJA

Heimoropäivää!

Eli täällä pääset lueskelemaan mun, Jannan tai Jassun (ihan sama) päiväkirjaa. Tarinat ovat yleensä minun näkökulmastani ja näin. Täältä pääset tutustumaan muhun tarkemmin.

Siinä sitä sitten mentiin - tallityöpaperit hupparin taskussa ja päivän tehtävälista toisessa taskussa. Lokakuun kirpeä tuuli ilmoitti olemassaolostaan jäädyttäen näppini tunnottomaksi, heiluttaen ponihäntääni edestakaisin. ''Tässäkö se sitten on?'' huokaisin iloisena ja annoin katseeni kiertää pitkin Vaajan pihamaata. ''Täällä on tosi nättiä.'' Katselin vielä hetken upeita maisemia, kunnes muistin jäätyneet sormeni ja tallityöt. Sisälle talliin oli sytytetty jo valot ja hevoset kurkkivat innostuneina karsinoistaan. ''Heippa hevoset, onkohan täällä kenties ketään..'' sanoin hiljaisella äänellä ja vilkuilin ympärilleni. Kävelin käytävän poikki ja aloinkin kuumeisesti etsiä sosiaalitilaa, tai miksi sitä nyt tallilaisten keskuudessa nimitettiinkin.

Jätettyäni muovipussini omaan kaappiini, palasin tallin puolelle ja aloin kaivaa taskustani tehtävälistaa. ''Aamusapuskat, hevosten ulos vienti, karsinoiden siivous..'', luettelin ja nyökkäsin. ''Ei kun sitten heppojen aamuruokien kimppuun!'' jatkoin yksinhössöttämistäni ja lähdin rehuhuoneen puolelle. Sekoittelin sapuskat huolellisesti ja kärräsin ne hevosille. ''Juu juu, kaikki saavat'', kerroin hevosille rauhallisesti. Aamupalan sai ensiksi connemaratamma Saara, joka oli innoissaan saamistaan rehuista. Kiersin rehukärryjen kanssa karsinalta karsinalle, kunnes työ oli loppuun suoritettu. ''Noin, sitten pitää odottaa, että olette syöneet. Pääsette sapuskan jälkeen ulkoilemaan'', kertoilin hevosille keskellä käytävää. Suuntasin askeleeni sosiaalitiloihin ja kömmin sohvalle istuma-asentoon. Katselin ikkunasta kun kärpäset yrittivät tunkeutua ulos, kun linnut lentelivät taivaalla vapaana kuin villilänsi.

Kun olin lukenut kiinnostavan lehden loppuun pehmeällä sohvalla, keräsin luuni ja aloin astella kohti tallia. Toivoin törmääväni johonkin toiseen ihmiseen, joka voisi ystävällisesti auttaa hevosten ulos kuljettamisessa. Juuri astuessani tallin puolelle talliovi avautui, mustahiuksinen huohottava tyttö astui sisään. ''Kunnossani on todella parantamisen varaa'', tämä huokaili. Tytön ja minun katseet kohtasivat ja tämä hymyili räväkästi. ''Njaah, sä varmaan oletkin Janna? Mä oon Johanna, Jossu vaan'', Jossu kiirehti sanomaan. Nyökyttelin päätäni. ''Kyllä maar, mut tuntee nimellä Janna. Jos et haluu sekottaa omistaja-Jannaan, ni sanopa vaan Jassuks'', sanoin ja hymyilin jotenkin apuapyytävästi. ''Tahtoisitko kenties auttaa hevosten ulosviemisessä?'' kysyin odottavaisena. ''Tokihan mä. Vie toi Saara vaikka ekana, tuttu pomottelustaan'', Jossu vastasi. ''Mä otan tallin uusimmat tulokkaat, Rastin ja Pennyn.'' Nyökkäsin hänelle ja taivutin itseni ensimmäiseen karsinaan, jossa Saara majaili. Puikahdin sisään ja tartuin hevosta riimusta. Avasin karsinanoven ja lähdin taluttelemaan connemaratammaa kohti tarhaa. Oli tosiaankin ollut onni, että Jossu oli ilmestynyt paikalle. ''Tosi kiva tyttö'', kuiskasin Saaralle ja taputin sitä kaulalle.

Kun hepat olivat ulkona, Jossu lupautui laittavansa niille vedet tarhoihin, jotta voisin aloittaa karsinoiden siivouksen. Se ei kyllä ollut lempihommaani, mutta asia, joka oli tehtävä vaikkei haluaisikaan. Kiristin ponihäntääni ja kärräsin kottikärryt vaihtelun vuoksi ensimmäiseksi viimeiselle karsinalle, jossa oli kyltti ''Vieno ja Kaino''. Olin toki näihin pulleroisiin jo tutustunutkin, joten annoin talikon viuhtoa kädessäni keräten huolellisesti jätökset ja likaiset purut puhtaiden seasta. Etenin karsinalta toiselle ja ollessani jo Lakun karsinalla Jossu ilmaantui auttamaan. Yhteistyöllä kaikki karsinat saatiin puhtaiksi, aika kului tosin nopeammin höpötellessä epämääräisiä. ''Mitäs aijot seuraavaksi?'' Jossu kysyi vietyään kottikärryt paikalleen. ''Voisi kai ottaa hevosia sisälle ja harjailla'', mietiskelin ja katsoin kysyvästi Jossua. ''Juup, voin toki auttaa'', Jossu ähkäisi. ''Siinähän ne menee yhessä, vai mitä?'' Jossu jatkoi ja minä nyökkäsin hymähtäen leveä hymy kasvoillani. Lähdin Jossu kannoillani hakemaan hevosia, päätin hakea tällä erää itse Rastin ja Pennyn ensin, Jossu tosin edellä Saaran kanssa.

Pian hevoset olivatkin jo sisällä. Tallissa oli erityisen lämmin, hyvä vaan, sillä näppini olivat taas kylmän ilman nuolemat. Päätin ottaa Reetan ensin harjattavakseni. Sujahdin salamannopeasti neitokaisen karsinaan, joka tuijotteli minua vähän ilmeellä: ''mitä ihmettä sä oikeen puuhaat?'' Naurahdin ajatuksilleni ja tartuin Reettaa riimusta. Neiti käveli perässäni nöyrästi kuin lammas, seisoi nöyrästi myös käytävälle kiinnityksen ajan. ''Hienoa, Reetta!'' kehuin tammaa ja taputtelin sitä reilusti kaulalle. Pienen hellittelyhetken jälkeen könysinkin satulahuoneen puolelle harjoja hakemaan. Hyllyköstä löytyikin heti nätti tummansininen harjapakki, jonka raahasin Reetan luokse. ''Noniin, nainen. Nyt oliskin vuorossa harjaushetki..'' höpöttelin ja annoin katseeni kiertää hevosessa. Ei likainen, mutta ei mikään unelmapuhdaskaan. Tartuin tomerasti ensin pölyharjaan ja aloin reippain vedoin sukimaan sitä. Se seisoskeli kiltisti paikallaan ja välillä nuuhki edessä seisovaa Kania. Jossu oli ottanut tuon hevosen hoidettavakseen, vaikka olikin ensiksi mietiskellyt Reettaa. Hän halusi kuitenkin tutustua Kaniinkin, joten se siitä.

Harjattuani Reetan laitoin sen takaisin karsinaansa. Kuulin tallinoven pamahtavan, joten uteliaana kurkin tulokasta. ''Päivää neidit'', tulija sanoi huumorintajuisella äänellä. ''Täällä ollaankin hevostenpuunaus toimissa.'' ilmeisesti omistaja-Janna jatkoi. ''Jep'', Jossu vastasi ja katsoi minua. ''Niin kyllä'', havahduin ja hymyilin Jannalle. ''Mennäämpäs tonne sosiaalitilojen puolelle, niin jutellaan vähän'', Janna sanoi ja viittoi minut ja Jossun sosiaalitiloihin.

Kahviteltuamme ja juteltuamme kello näytti puoli neljää, minun olisi määrä olla neljältä kotona. ''Täytyy valitettavasti lähteä. Tulen huomenna taas'', sanoin muille ja keräsin kamppeeni. ''Juu, oli mukava tutustuu'', Jossu sanoi hymyillen. ''Totta'', kerroin ja heitin repun selkääni. ''Moikka Janna'', sanoin vielä Jannallekin ja huitelin päätäpahkaa ulos.

Moi, omistajattaren kaima,

päivä meni kivasti? Ainakin tunnuit tutustuneen Vaajan seitsemän sortin hevosvalikoimaan ihan kohtalaisen hyvin. Jos jossain vaiheessa sinun tarvitsee tai huvittaa - olettaen että töiltäsi ehdit? - lähteä ratsaille, niin voisit itseasiassa liikutella Lakua niin kauan kuin sen hoitaja Svea on ulkomailla, tai sitten Kania. Sen heinämaha alkaa olla aika hävyttömän näköinen.

Mutta tosi sujuva tarina, kiva lukea ja pituus oli miltei ylärajoilla, erinomainen siis. Toivottavasti sulla oli hauska ensimmäinen päivä Vaajassa ja pääset pian tutustumaan muihin tallilaisiin, kuten hoitajiin ja talliorjapoika Santtuun. Mikko ja Pauliinakin auttelevat sua mielellään tarpeen mukaan.

Tarinasta sait 9
Kokonaissaldo 9

Taivaalta röyppysi vettä niskaani - enkä muuten ollut tajunnut ottaa sateenvarjoakaan mukaani. Kirosin jokaisen elävän mielessäni, kunnes mieleni vähän kirkastui. ''Vihdoin!'' huudahdin itsekseni nähdessäni lämpöä hehkuvan tallirakennuksen. ''Vihdoin olen perillä.'' Hypähtelin sujuvasti vesilätäköiden ylitse, kuin mikäkin vimmainen esteratsu. Avasin tallinoven ja huokaisin helpotuksesta.

Toimistossa Jossu ja Santtu juttelivat, joivat teetä. ''Huomenta'', tervehdin heitä hymyillen. ''Huamenia! Et siis säkään säilynyt tolta myrskyltä?'' Jossu vaikeroi ja osoitti ulos ikkunasta. ''Ehen, kuka nyt siltä säästyisi'', naurahdin ja istahdin heidän seuraksi sohvalle. ''Tosiaan kamala ilma'', Santtu huomautti. ''Toivottavasti mun upee mopetti ei kamalasti kärsi'', hän jatkoi voivotellen. Minäkin otin kannusta kupposen teetä ja ryystin sitä hyvillä mielin. Sisuskaluni alkoivat pikkuhiljaa lämmetä, onneksi.

Jossu ja Santtu lähtivät hoitamaan hoitsujaan, joten minä päätin ottaa asiakseni vesien viemisen tarhoihin. Tunkeuduin taas ulos vesisateeseen ja olin varma, että jossain päin Suomea roihusi myrsky. Siristin silmiäni ja kannoin vesisangon tarhaan. Täytin vielä monenmonituisia sankoja, kunnes olin vihdoin valmis. Tosin olin jo aivan litimärkä, eikä ollut mikään ihme. Taivaalta alkoi nimittäin ryöpytä vettä yhä enemmän. ''Huh!'' huudahdin astuessani sisään talliin. ''Ulkona on huisin kylmä ja vesisade kun rankistuu'', jatkoin irvistäen. ''Viedäänks hevoset yhes ulos?'' Santtu kysyi ja katsoi meitä tyttöjä. Nyökkäsimme, otimme kukin kaksi hevosta ja loimitimme ne oikein kerroksittain.

Kun hevoset olivat viety tarhaan, aloimme kiireen vilkkaa puhdistaa karsinoita. Joku oli sen eilen jo tehnytkin, joten ne eivät olleet niin hirmuisen likaiset. Keräsin kottikärryyn likaiset purut ja sontaläjät. Siirryimme kukin karsinalta karsinalle, kunnes huokaisimme ja saatoimme viedä kottikärryt pois. ''Ei siinä ollutkaan niin iso työ, kun luulin'', Jossu puuskahti. ''Janna onkin varmaan käynyt siivoamassa ne eilen'', Jossu jatkoi ja kiristi saparoitaan. Santtu käveli hieman taka-alalla hyvin hiljaisena. Mikäköhän poikaa taas vaivasi? Kateusko? ''Tuu nyt'', sanoin Santulle ja vedin tätä hihasta. ''Mun kanssa ei mykkäkouluja vietetä.''

Hetken rupateltuamme toimistossa lähdin vielä rehuhuoneeseen laittamaan iltapäivän sapuskoja valmiiksi. Sekoittelin ruuat rauhassa ja jätin ne rehuhuoneeseen valmistumaan itsekseen. Eiköhän tämä aamu ollut pulkassa.

(tosi lyhyt, sorke.)

Hahaa, oon päässy mukaan tarinoihin<3 ;DD (vapaasti saat käyttää jatkossakin)

Tietty Jossupossu pääsee tarinoihi. <3 ;D

Vaikka kello näyttikin vasta puoli kuutta, oli ulkona jo huisin pimeää. Turvauduin miljoonaan kiloon heijastimia ja yhteen taskulamppuun. Näin säästyisin ainekin kuolemalta, ainakin näin äiti oli väittänyt. Aamuinen sadekin oli loppunut koulupäivän puolivälissä, tosin välillä ripsotti ja välillä ei. Laitoin etuhiuksissani olevan pinnin paremmin ja astelin sisään Vaajan omaan, lämpimään talliin. ''Moikkeliskoikkelis'', Jossu hymyili Rastin kavioiden putsauksen lomassa. ''Mäki tulin koulun jälkee takas tallille'', tyttö jatkoi ja laski hevosen kavion maahan. ''Njaa, mun täyty valitettavasti käydä mamman kans Tarjoustalossa. Mutta saimpaha uudet farkut, kahdetki'', naurahdin ja taputin Rastin lautasta. Jossu nyökkäsi ja viittoili Lakun karsinalle päin. ''Voisit varmaan tuon pojun hoitaa? Mentäs vaikka taluttelee näit kentälle, tai muuta sellasta?'' Jossu kysyi ja puuhasteli samalla Rastin otsaharjan kanssa. Nyökkäsin hyväksyvästi ja avasin Lakun karsinanoven. Se nuokkui ''huoneessaan'' ja inahti tyytyväisenä. ''Tulehan, jäppinen'', sanoin sille ja nykäisin sitä riimusta.

Kun Laku-humma seisoi tyytyväisenä käytävällä, koin tarpeelliseksi hakea harjapakin. Löysinkin aivan upean harjapakin hyllyköstä ja palasin sen kera Lakun luokse takaisin. ''Noniin, nyt saat kyllä kunnon harjauksen'', huomautin sille ja katselin sen karvaa pyöräyttäen silmiäni. ''Se on todellakin tarpeen..'' Otin käteeni ensiksikin kumisuan, se saisi laittaa kunnolla Lakun veren kiertämään. Harjailin aikani harjoilla ja sain sen viimein kiiltäväksi. Ehdimpä myös letittää etuharjaan ja häntään jonkunmoiset letit, ei kuitenkaan mitkään täydelliset - kisoihinhan ei oltu menossa. Yhtäkkiä tunsin lämpimän villalapasen olkapäälläni. ''Oletsä kohta valmis?'' Jossu kysyi ja hänen suustaan pääsi myös epämääräinen vau. ''Säpäs muuten huolella harjasit!'' tyttö jatkoi ja naurahti hieman. ''Kiitos. Olen valmis juu'', sanoin ja laitoin riimunnarun kiinni ruunan riimuun. ''Eiköhän tässä valmiita olla mekin'', Jossu huomautti odottelemisestaan ja haki itsekin Rastin.

Hetken kuluttua löysimmekin itsemme kentältä puuhastelemassa. Työskentelimme heppojen kanssa käynnissä, ainekin nyt. Kentällä loisti kenttävalot, ihme kyllä, mutta minusta tuntui, että valot antoivat ehkä asteen lämpöäkin. Oli rentouttavaa kävellä tummanruunikon ruunan kanssa valoissa ja tuntea olonsa turvatuksi. ''Oot ihana, Laku'', kuiskasin sille. ''Harmi et Svea on vaan lomalla'', kuiskuttelin uudelleen. Jälkeenpäin kuitenkin epäröin, mitä olinkaan sanonut. Svea oli ainekin hoitajaesittelyn perusteella tosi mukava tyttö, olisi kiva tutustua tähän kasvotustenkin. ''Ravataanks vähän?'' Jossu hymyili hieman herätellen minua. ''Juu, ravataan vaan'', vastasin ja naksautin kieltäni. Laku lähti reippaaseen raviin vierelläni. Se tuntui hyvältä - ei se rynninyt, eikä liioin mennyt liian rauhallisestikaan, juuri sopivasti. Työskentelimme kentällä vielä puolisen tuntia, kunnes siirryimme jälleen sisätiloihin.

Purin Lakun letit ja hoidin sen taas kiiltäväksi mudasta. Sen jälkeen siirsin sen karsinaansa ja Jossu tarjoutui auttamaan minua hevosten iltaruuissa. Jannakin ilmaantui paikalle ja tarjoutui myöskin auttamaan orjaa puuhissaan. ''Noniin. Joku onkin nähtävästi jo sekotellut nää'', sanoin huokaisten helpottuneena. ''Hyvä, siin menee meinaa kunto jo'', Jossu höpötteli huumorintajusesti. Kannoimme kolmisin kaikki ruuat hevosille ja sammuttelimme tallista valoja. Jossu saattoi minut vähän matkaa kotiin, kunnes kääntyi itsekin kotiin. ''Moikka!''

(tääki lyhyt, mut samalt päivält.)

Jees, pääsen sullekin kommentoimaan kaksi tarinaa samaan! Eivätkä noi mitenkään lyhyitä ole, oikein hyvän mittaisia, ei ainakaan ylläpito saa aivoverenvuotoa lukiessaan Rikoksen ja Rangaistuksen veroista proosatulvaa .

Hieno homma että viitsit käydä hieman liikuttelemassa Lakua ja oot tutustunut muuhun tallipoppooseen. Kaikilla hevosillahan on tosiaan hoitajat, mutta luontaisesti töidesi ohessa voit niitä hevosia rapsutella ja hoitaa joiden hoitajat eivät ole sinä päivänä käyneet (ja tässä kohtaa ei tarvitse välittää tippaakaan realismista, päätät ihan vaan ketä haluat rapsuttaa/talutella jne. ja se siitä).

Seuraavalla kerralla - jos vain jaksat - niin käy hieman siivoamassa varustehuoneen loimihyllyä, siellä on osa loimista varmaan aika kuraisia ja karvaisia; ne voit heittää pesuun varustehuoneessa olevan pesukoneen päälle, ja puhtaatkin voisi viikata hieman siistimmin. Kiitoksia Janna!

Tarinoiden pisteytykset 8 + 9 = 17
Kokonaistilanteeseen suhteutettuna tililläsi on suurin piirtein 26

Polkaisin upouuteen, mustaan jopooni vauhtia. Aurinkokin uskalsi pilkistää mustan pilviverhon takaa, tosin päivällä oli satanut rankasti. Tarakalla minulla oli pussillinen leipää hevosille ja vaihtokengät varmuuden vuoksi. En kyllä aikonut syöttää hevosia ähkyyn, vaan piilottaisin ne johonkin toimistoon. Pian punamullalla maalattu Vaaja alkoi näkyä, joten pinkaisin mustaan pyörääni vielä hiukkasen vauhtia. Tänään olisi paljon tekemistä.

Toimistossa vaihdoin koulukenkäni tallitennareihin ja niin tunsin oloni taas paljon kotoisammaksi. Vilkaisin ulos ikkunasta ja ilokseni saatoin huomata pilviverhon matkustelevan toiseen suuntaan. Siirsin toimiston verhot syrjään ja ihastelin aurinkoa. Kyllä me oltiin jo ihan tarpeeksi sadetta kestäneetkin. Siirsin sohvalla lojuvan porkkanapussin kaappiini ja nyökkäsin hyväksyvästi. Siirsin askeleeni kohti tallikäytävää ja sen poikki varustehuoneeseen.

Huokaisin raskaasti katsoessani loimihyllyä. ''Voe hellanlettas, ku jotkut on vastuuttomia!'' huudahdin ja kirosanoja lenteli. ''Onkohan asialla nämä kakaratuntilaiset, jotka ovat ratsuiltaan loimet riisuneet'', huokaisin raskaammin kuin pari minuuttia sitten. Joitakin loimia oli runtattu huolimattomasti hyllyyn, tosin jotkut olivat vain karvaisia ja kuraisia. Yhdessäkin loimessa oli reikä - sen ottaisin esille hieman myöhemmin, sillä ompelisin siihen paikan. Tartuin ensimmäiseen loimiuhriin, jossa oli vain näyttävä pläjä kuraa ja mutaa. ''Tää lentää pesukoneeseen'', sanoin tarkasteltuani loimea tarkemmin. Kävelin pesukoneen luo ja loimi lensi komeassa kaaressa juuri oikeaan paikkaan - pesukoneen päälle. Toinen uhri oli nyppimisen tarpeessa. Istahdin mukavaan nojatuoliin ja tein oloni mukavaksi, tosin karvaloimea ei lasketa mukavuudeksi. Nypin huolella kaikki karvat pois ämpäriin, josta kaataisin ne ulos. Linnut saisivat hakea siitä itsellensä talveksi pesälämmikettä. ''Huhhuh'', voihkaisin kuuluvasti. ''Tää ei oo mun lempihommaa.'' Ravistelin loimea vähän ja karvakasan alta paljastui sieltäkin näyttävä mutakerros. ''Pyykkiin siis'', totesin huokaisten. ''Aamulla tullessani varmaan käynnistän tonkin pömpelin'', jatkoin itsekseni löpisemistä. Kun likaiset loimet oli kärrätty pesukoneen päälle ja siistit loimet viikattu kivasti hyllykköön, saatoin huokaista helpotuksesta. Ihailin työni tulosta jonkin aikaa, kunnes tajusin, että minulla oli vielä muitakin hommia edessä.

Esimerkiksi kentältä ja maneesista jätöksien siivoominen. Seisoin kentän edessä kärryt ja talikko nenän edessä, kävelin kentän keskelle ja sipaisin heti muutaman kakkakasan kärryihin. Kottikärryn täyttyessä iloisuusmittarinikin nousi ja nousi. Vielä tosin olisi maneesinsiivous edessä, mutta tuskin jäisin mistään siltikään paitsi. Tyhjensin jo puolillaan olevan kottikärryn lantalaan ja siirryin vaivihkaa maneesin puolelle. Iltakin alkoi hämärtyä, eikä ketään ollut pitämässä juttuseuraa. Masentavaahan se oli, mutta keskittyä jaksoi, kun ajatteli kuumaa kaakaomukia pian käsissä.

Siivottuani maneesin ja kentän jätöksistä, siirryin tallin puolelle. ''Nam, täällähän tuoksuu vasta valmistettu pipari!'' huudahdin haaveilevana. Kävelin tomerasti käytävän poikki säestyksenä kova murina mahan seudulta. ''Huhhuh'', ääni sanoi toimiston ovelle astuessani. ''Voimpa tosiaankin sanoa, että osasin tehdä makoisaa piparia'', se jatkoi. Yhtäkkiä noin kaksikymppinen nainen käännähti ympäri. Hän säpsähti säikähdyksestä, mutta pian veikeä hymy valtasi hänen huulensa. Katselin naista päästä varpaisiin miettiväisenä. Ei, en ollut ennen törmännyt häneen. ''Joo, tiedän että ihmettelet, kuka kumma oikein olen. Okei, olen Heta, Vaajan uusi ratsastuksenopettaja'', silmälasipäinen nainen naurahti. Heta nosti kaakaomukin huulilleen ja kehotti minuakin kaataamaan suuhuni mukillisen höyryävää kaakaota. ''Kiitos, se olisi tarpeen näin tuulisella ilmalla. Ja mä oon muuten talliorja Janna. Sano vaan Jassuks'', hymähdin ja kaadoin kannusta itselleni kertakäyttömukiin lämmintä kaakaota. Nostin mukin huulilleni, hörppäsin juomaa ja nappasin uunituoreen piparin korista. ''Kiitos, tää on tosi hyvää!'' huudahdin Hetalle, joka hymyili vienosti. Heta nyökkäsi ja alkoi raapustaa kai tuntilistojaan. Päätin jättää naisen rauhaan ja astella tallin puolelle. Rapsuttelin kaikki turvat vielä läpi, kunnes aloin polkea kotia kohti.

Moi Janna,

kivaa että ehdit koulukiireiltäsi hoitamaan tuon loimiurakan koulukiireistäsi huolimatta. Ylläpito käskee muuten keskittymään siihen koulunkäyntiin eikä edes miettimään Vaajaa sillä välin.

Tarinan pisteytys 8
Kokonaisuudessaan 38

LUNTA JA RAKKAUTTA, 24. marraskuuta 2008

Pieniä lumihiutaleita ripotteli komeassa epäjärjestyksestä alas taivaalta. Katsahdin ylös tummalle taivaalle ja yllätyksekseni sain valkoisen hiutaleen suuhuni. Asetin kaulahuivini hiukan paremmin kaulani ympärille ja voivottelin ääneti kylmää ilma. Kääntyessäni täysin auraamattomalle hiekkatielle, osasin silti hieman hymyillä. Tänään olisi pieni maastohetki paikallaan - kelläs muulla, kuin ihanalla Lakulla.

Avasin tallinoven. Sitä tosin joutui hieman rynkyttämään jos halusi sisälle päästä, pakkanen oli puikahtanut ovenkin väliin torkkumaan. Huohottelin ääneen lukiessani työpäivä listaa, aamutyöt olisivat hoidettava ennen Lakun liikutusta. ''Aamusapuskat hevosille..'' luin listasta kärsivällisesti. Tämän päivän työlista ei ollut pitkä, koska Janna oli kanssani tallilla samoihin aikoihin aamuruokien jälkeen. Hevosten uteliaat katseet kääntyilivät käytävälle, kaikista kilteimmät antoivat jopa suloisen aamuhörinän minulle. Kävelin käytävältä pois ja sekoittelin ruuat hevosten tömistellessä kärsimättömästi. Annoin ruuat jokaiseen karsinaan innokkaille hevosille. Pian olinkin valmis. Säpsähdin Jannan tuloa talliin oikein ponnahtaen ilmaan. Molemmat päästivät ilmoille räkättävän ja erityisen kuuluvan naurun.

''Noin, tulehan sieltä'', sanoin vetäisten Lakua hieman riimusta. Ori käveli perässäni kuuliaisesti käytävälle asti ja oli yhtä kiltisti kiinnittäessäni sitä siihen. Olin tuonut jo harjapakinkin lattialle, jottei Lakun tarvitsisi kauaa seisoskella yksinään. Laku huokaisi syvään ja lepuutti vasenta takajalkaansa. Minä sen sijaan otin harjapakista pölyharjan ja harjasin sitä pitkin vedoin. Vaihtelin harjaa entisen tehtyä työnsä. Harjaussession jälkeen avasin suitsien ristityksen ja lämmittelin kuolaimia parhaani mukaan. Jossu ilmestyi talliin juuri, kun ujutin kuolaimia orille. ''Moi'', ähkäisin ja asetin niskahihnan Lakun korvien taakse. ''Moro. Tuolla on kiva ilma'', Jossu vastasi puhdistaen lunta pois housuistaan. ''Sä oot muuten ollut kauan pois'', Jossu jatkoi kysyvä ilme silmissään. ''Njoo, koulukiireitä'', huokaisin kiinnittäen suitsien remmejä. Keskustelu tuntui painostavalta, kirosin opettajat helvetinkuiluun. Jossu tarjoutui mukaanlähtijäksi maastoreissulle. Hän kertoi, että Santtu oli jossakin ja peruuttanut tallipäivänsä tältä erää. Nyökkäsin hymyillen, kun Jossu harjasi nopeasti Rastin kuntoon. Hänkin laittoi sille vain suitset - tippuminen oli kuulemma varma ja saisin sitten pelastaa hänet jostain mörön lumihangesta.

Talutimme ratsumme tallipihaan ja ähkien kiipesimme paljaisiin selkiin. ''Onks Rasti alkanu jo talvikarvaa kasvattaan?'' kysyin Jossulta ja hoputin Lakua käyntiin. ''No vähän, kuten näkyy'', Jossu huomautti ja taputti Rastia hellästi kaulalle. Käänsimme hevoset pois tallipihalta kohti maastoreittiä. ''Ravataan!'' huudahdin Jossulle, joka sai tehdä paljon, ennenkuin Rasti suostui ravaamaan Lakun perässä. Nojauduin hieman eteenpäin ja suljin silmäni. Tämä oli täydellistä. Kumpa vain Laku olisi minun oma hoitohevoseni. Silloin ei olisi riemulla enää rajoja.

Siirsimme pian ratsumme välikäynteihin. Jossu piteli ohjista kiinni melko kömpelösti, yrittäen väistellä parhaansa mukaan Rastin yllättäviä pukkipyrähdyksiä. ''Koita nyt olla kunnolla!'' Jossu ärähti ruunalle. ''Se on vaan niin sekasin tästä talveeeeestaaaaaa...!'' huudahdin säikähtäneenä Jossulle Lakun pukin tahdissa. Kikatimme lakkaamatta, kunnes siirsimme käynnistä ratsut laukkaan ja ohjasimme ne ojan yli pellolle. Luminen pelto osoittautuikin kohtaloksi - Rasti innoissaan karkasi Jossun käsistä ja tyttö lennähti komeassa kaaressa maahan. Katsoessani taakse hän näytti kömpelöltä, mutta huomasin pian, että olin itsekin aivan kömpelö, kun olin kääntänyt päätäni. Horjahdin ja tipahdin itsekin peppuplätsillä suoraan lumeen. Jossu oli jo noussut ylös ja juoksi auttamaan minua. ''Kumpaakaan ei sattunut'', Jossu hymyili ja nosti minut lumikinoksesta. ''No onneks!'' huudahdin ja vetäisin Jossua hihasta. Kohta nuo villivarsat katkoisivat ohjansa!

Kun olimme turvallisesti jälleen selässä, päätimme pysyttäytyä matkan tallille ihan vain käynnissä ja uskotella myöhemmin, ettei mitään ollut sattunut. Olipa taas ollut tapahtumarikas maastoreissu - jos Svea tulisi tänään tallille, voisin vain pahoitella, että olin ratsastanut Lakulla. Tyttö varmasti haluaisi paluunkunniaksi ratsastaa hoito-orillaan. Huomasin, että naamani oli vääntynyt ruttuun. Olin kateellinen, kateellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Sivelin Lakun kaulaa tyytymättömänä. Olin aivan liian kateellinen palatakseni tallille. Sanoin Jossulle, että kävelisin vielä muutaman metrin, ennenkuin palaisin tallille. Tyttö nyökkäsi hieman hämillään. Jossun häivyttyä näköpiiristä nousin alas orin selästä ja istahdin lumikinokseen pitäen sen ohjista kiinni. ''Voi pieni'', nyyhkäisin Lakun hamutessa kypärääni. ''Sä et uskokaan, kuinka paljon mä susta välitän. Tekisin mitä vaan saadakseni sut, edes hoitohevoseksi. Svea on varmasti mukava tyttö ja näin, mutta mä välitän susta ihan liikaa. Mä rakastan sua. Tällänen tunteellinen höppänä mä olen, enkä siitä miksikään ole muuttumassa. Sä olet rakas mulle ja täydellinen..''

Onneksi meillä sentään on lumipenkat, tallin vakiokävijätkän muksahtelevat enemmän alas kuin tuntilaiset, uskaltaako teitä ihmisten ilmoille päästääkään Vaajan nimissä... krhm..

Mutta niin, hei taas pitkästä aikaa Jannaseni! Koulukiireet vaivaavat itse kutakin; hevoset ovat kaipailleetkin puunaajaa. Jos Sveaa ei näy joulukuun ensimmäiseen päivään mennessä hoitajana, siirrän ilomielin Lakun hoitamisen sinulle; orihan pitää sinusta ja sinä orista, joten en näe siinä ongelmaa jos Svea ei vaadi omaansa.

Tarina oli ihanasti kirjoitettu, jepjep!

Pisteet 9
Kokonaispisteet 47

Saavuin Vaajan hevostilan pääovelle miettivissä, mutta samalla iloisissa merkeissä. Astuin sisään lämpimään talliin ja vetäisin kaulahuivin kaulastani. Tungin sen hätäisesti laukkuun ja astelin kohti sosiaalitilaa. Jossu hörppi teetään joskin hermostuneen näköisenä. Huoneen ikkunan päälle oli levitetty punainen nauhakoriste. ‘’Jassu! Hitto mä olin huolissani! Luulin, että viime kerralla olit jäätynyt tuonne pakkaseen tai sulle oli sattunut jotakin! Sun ois pitänyt tulla ilmoittamaan mulle, ennen kuin lähdit kotiis’’, Jossu huudahti ja hymyillen kapsahti kaulaani. Kohotin kulmiani ja katselin Jossua, joka ehkä hieman nolona istahti takaisin sohvalle. ‘’Miksi sä huolehdit musta noin? Vai oletko hörppinyt jotakin vettä väkevämpää?’’ naurahtaen istahdin Jossun viereen. ‘’Ystävistä luonnollisesti ollaan huolissaan ja sä oot mun ystävä’’, Jossu tirskahti ja huomasi pian puhuneensa jotain aika merkittävää. Hänen poskillensa levisi punainen väritys. ‘’Voi sua’’, sanoin lempeästi ja halasin tyttöä. Ollenkaan emme olleet huomanneet tallipojan saapumista. ‘’Voi, kaunista tyttörakkautta..’’ Santtu irvaili ja esitti meitä. ‘’Tyhmä! Typerys! Mene nyt siitä vaan luomaan paskaa, sä et tajua ystävyydestä yhtään mitään!’’ huudahdin ja läppäisin pojan poskea kuitenkin varoen. ‘’Hei! Toi ei ole kovin kivan tuntuista! Jo toista kertaa tällä viikolla’’, Santtu karjaisi ja katsahti murhaavasti sohvalla räkättävää Jossua.

Me kummatkin plus Santtu siirryttiin välienselvittelyn jälkeen tallin puolelle. ‘’Hei, tää murhaava hiljaisuus ei ole hyväksi mun korville’’, Jossu puuskahti ja puristi nyrkkejään tiukasti. ‘’No anteeksi arvon leidi. Mutta joo tyttäret, minä häivyn tästä nyt Pennyn luokse. Se kyllä näyttää teille, jos läpsäsette vielä’’, Santtu huokaisi ja esitti väliin yhden tekonaurun. Pyöräytin silmiäni ja katsoin Jossua kysyvästi. Tahdoin tietää, mitä hän oli tekemässä seuraavaksi. Jossu katsahti ensin vasemmalle, oikealle ja viimein minuun. ‘’Tuletko pyöräyttämään mun kanssa lumiukon tonne pihalle?’’ tyttö naurahti. ‘’Mitäköhän Janna mahtaa olla mieltä siitä, etten iske tänään yhtään tallityötä?’’ huokaisin naurahtaen ja ajattelin Jannan vihaisia kasvoja. ‘’Älä siitä välitä - mokomakin orjuuttaja, ei lapset sais hauskaa pitää! Tuu jo’’, Jossu sanoi ja veti minua hihasta. Suostuin viimein, joten kävelimme ulos lumipyryyn. Aloin pyörittämään palloa, josta alkoi pikkuhiljaa kasvamaan suuri - samoin kuten selkäkivuistanikin.

Pian komea lumiukko oli pystyssä, kivisilmiä, nappeja ja suuta myöten - myös porkkananenä oli kähvelletty tuomastani porkkanapussista. ‘’Siitä tuli hieno! Eikä kestänyt kun tunnin’’, huomautin ihaillen kättemme jälkiä. Santtukin oli ilmestynyt pihalle ilkeä katse silmissään. Hän mumisi jotain epämääräistä ja kellahti lumeen täysin arvaamattomasti - aika noloa alkaa tekemään lumienkeliä keskellä iltaa! ‘’Iso mies, nouse ylös siitä!’’ Jossu huomautti noloissaan pojan puolesta. Santtu hymähti ja marssi teeskentelevästi takaisin talliin. Matkimme poikaa nauraen ja jätimme lumiukon pihalle odottelemaan hyistä yötä..

tällänen toooooooooosi lyhyt tarina, koita kestää Jannaseni. <:

Mietinkin että mitä helkkaria meidän pihassa oli tapahtunut, Penny armiaasti säikkyi ja riekkui itsensä kuoliaaksi nähdessään pelottavan ja aivan tappavan vaarallisen hevosia syövän lumiukon. Ristimme sen Reinoksi ja lahjoitimme sille vieläpä Mikon vanhan pipon, pitänee ilmeisimmin hevosvarkaat loitolla.

Oli hauska lukea välillä ihan teidän talliporukan yhdessäolokertomuksia. Eikä tuo mikään tosi lyhyt ollut, ihan hyvä!

Pisteytys 8
Kokonaispistemäärä 55

TARINA LAKUN NÄKÖKULMASTA 30. marraskuuta 2008

Se järkevä hoitajani – tai no, miten sitä nyt voisi sanoa – varahoitajani, alias Jassu oli edellisenä iltana tuonut minut tänne omaan lämpimään karsinaani nukkumaan ja heittänyt sitten minulle ylikuuman talliloimen päälle! Illalla omistajanikin oli käynyt katsomassa minua – no meitä sitten, mutta ei ollut viitsinyt tukalista ilmeistäni huolimatta avustaa minua ja ottaa tätä rättiä pois selästäni. Näinpä minua nyt hieman hävetti, sillä loimen vasempaan kylkeen oli muodostunut ihan huomattavan kokoinen reikä – yrityksistäni huolimatta en voinut peittää sitä edes heinätupolla!

Hei, tallinovi – sehän on auki! Huomatessani tämän pienen katastrofin hiljennyn ja alan kuunnella, milloin hevosvarkaat iskisivät. Silloin saisivat kyllä tavata minun hienot rusehtavat hampaani – niin, rusehtavat – oliko meille muka illalla tyrkätty turvan eteen hammasharjat? Ei minustakaan. Ravistin pettyneenä päätäni huomatessani, ettei ovelta saapunutkaan hevosvarkaita – tuo tuttu kasvo nimittäin Jassu. Olisi ollut niiiiin mukava tapella pitkästä aikaa elämässäni, sitäkään kun ei ole tullut tehtyä vuosikausiin! ’’Moi höpsö!’’ varahoitajani tervehti minua. Höpsö? Luuleeko se nyt minua ihan tyhmäksi? Osaakohan ihmiset muuten lukea hevosten ajatuksia.. Ehei, tuskinpa vaan! Hörähdin vastaukseksi, minä kun en oikein osannut kommunikoida Jassulle ihmisten kielellä. Se kun oli kovin vaikeaa. Orjahoitajani työntyi ohitseni karsinaan ja nappasi minua riimusta – sekin oli jätetty yöksi päähäni! Kävelin tytön perässä ihan nätisti käytävälle ja tyydyin hamuilemaan käytävän betonilattiaa ollessani käytävällä kiinni. Jassu sanoi hakevansa harjapakin satulahuoneesta – yääh, jättää nyt viaton ori viitoskarsinan kovan katseen alle – Yasmin se oli minuakin pahempi ja todella pelottava kyllä! Tamma yritti näykkiä minua koko ajan puolioven yli, mutta onnistuin kuin onnistuinkin joka kerta vihoittelemaan takaisin tai väistämään! Jassun saapuessa takaisin luokseni nostin päätäni ylväästi, korskahdin ja katsahdin vihamielisesti Yasminia. Janna moitti minua ja sanoi, että jos en nyt lopettaisi uudelle tammalle ärjymistä, voisin unohtaa iltaporkkanat. Kuka se tässä oli minua ärsyttänyt? Mokomakin Yasmin. Laskin pääni tytön alkaessa harjata minua. Mulkaisin vielä tammaa, joka irvisti minulle korvat luimuun tuupattuna.

Pitkän ja nautinnollisen hoitohetken jälkeen sain osakseni monia mukavia raaputuksia. Hörisin Jassun hyräillessä iloisia joululauluja – siitäpä tulikin mieleeni, että mitäköhän tuo tyllerö antaisi minulle joululahjaksi? Voi että sentäs, jos saisin jälleen varusteita niin kuin syntymäpäivänäni aina, niin varmasti häkeltyisin ja murjottaisin koko päivän karsinannurkassa. Tahdon herkkuja – kyllä, HERKKUJA! Kesken rauhaisan mietintäni hyvin pieni ihminen tallusteli talliin ja nokkavasti vetäisi hoivaajaltani suitseni hänen käsistään – hei, kyllä mä varusteita arvostan! Ei mun varusteita nyt sentään noin saa kohdella! Vihaisena astuin pikkutytön varpaille ja muistin, ettei Jassu ollut vihainen minulle edes äskettäin, kun olin loimeni rikkonut – päätin siis olla seisomatta kiljuvan tytön varpailla Jassun vuoksi. ’’Höh, ei näköjään ymmärtänyt, että olit tallannut hänen varpaillesi vahingossa! Mokoma nirppanokka’’, Jassu huoahti ja katsoi vaaleatukkaisen tytön perään, joka paineli tallinovelle huutaen. Nolostuin aivan totaalisesti, sillä kyllähän minä olin tarkoituksella sen huutavan tytön varpaille astunut.. Hieraisin lempeydenmerkiksi päätäni Jassun tikkitakkiin tämän kiinnittäessä suitsien remmejä.

Tullessamme vasta lanattuun maneesiin jännityin aivan tyystin. Juuri ollessamme maneesin ovella pieraisin oikein näkyvästi ja kovaäänisesti – voi herranjumala kuinka Jassua kuulemma nolotti puolestani! Jassu talutti minut aivan punaisena alkukaartoon ja hymyillen punttasi sen äskeisen kiukkupussin selkääni – se oli muuten loukkaus! Ravistin päätäni onnettomana ja käänsin pääni, jotta ylettyisin haistelemaan pikkutytön saappaankärkiä. Hyi, hyi, hyi! Ei haissut kyllä järin pahalta, varsinkaan tuntunut, kun itserakas pikkuneiti potkaisi minua suoraan turpaan juuri silloin, kun Jassu ei nähnyt. Kuopaisin hiekkapohjaista lattiaa ja hirnahdin äänekkäästi – huomasin myös, että samalla tunnilla oli kiva tarhakaverini Viski.

Tunnin jälkeen olin täysin uupunut, sillä Jennyksi esittäytynyt tyttö potki minua koko ajan kylkeen, vaikka kuljin todella reippaasti – tai ainekin mielestäni kuljin! Jassukin oli ollut katastrofin ajan tallissa, eikä minua auttamassa – hmphm, nyt hän kuitenkin tuli hakemaan minut tuon julman Jennyn käsistä. Kiitollisena orjalleni kävelin hänen perässään aina talliini saakka, jolloin tämä harjasi minut hyvin ja letitti vähän häntäänikin! En kyllä kehdannut Jannalle ilmaista, että letit olivat tosi tyttömäisiä. Tyttö tajusi kyllä itsekin karsinaan mennessäni ja otti sen hirvityksen pois. Jassu lähti äänekkäästi hihitellen muun porukan kanssa kohti sosiaalitiloja. Tervemenoa vaan, ajattelin pörähtäen ja aloin mussuttamaan hyviä heiniäni.

Joo tosi huumorintajunen. 8______________0

Aaaaw, tää oli tosi söpö!

Ja näin onnitteluna.. tervetuloa Lakun hoitajaksi! Ei tuosta Sveasta kuulu pihaustakaan, ja ensimmäiseen päivään mennessähän lupasin hoitajavaihdoksen - Laku on nyt teikäläisen oma puunauspupu. Toivottavasti teillä jatkuu monet yhtä rattoisat hetket yhdessä.

Persoonallisesta tarinasta..

Pisteytys 10
Kokonaistilanne tilillä 68